Avainsana-arkisto: hyvinvointi

Rikos vai hyvitys?

Sote-palveluissa on Suomessa rakenteellisia ongelmia. Hoitoon pääsy ei toteudu kaikilta osin lain velvoittamalla tavalla terveydenhuollossa tai sosiaalihuollossa. Useat asiantuntijat ovat esittäneet, että henkilökohtainen rikosvastuu voisi olla keino parantaa palveluiden saatavuutta.

Esimerkiksi rikosoikeuden professori Matti Tolvanen arvioi vastikään (IL 25.9.2022), että jatkuva palveluiden järjestämiseen tarvittavien resurssien alibudjetointi voisi ylittää virkarikoksen tunnusmerkistön. Tolvasen mukaan kunnanhallituksen, -valtuuston ja lautakuntien jäsenten rikosvastuuta tulisi tarkastella, koska toistuvista moitteista huolimatta palvelujärjestelmässä ei ole tapahtunut parannusta.

Kuntalain mukaan talousarvio ja -suunnitelma on laadittava siten, että edellytykset lakisääteisten tehtävien hoitamiseen turvataan. Lisäksi taloussuunnitelman on oltava tasapainossa tai ylijäämäinen. Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän talousarviot ovat olleet vuodesta 2018 alkaen joka vuosi alijäämäisiä (n. 3–16,9 M€).

Yksi syy Kainuun soten alijäämäkierteen taustalla on omistajakuntien haluttomuus korottaa kuntien maksuosuutta talousarviota valmisteltaessa. Toisaalta kuntien keskinäinen perussopimus mahdollisti alijäämien laskuttamisen omistajakunnilta vuosittain jälkikäteen. Tämä järjestely esti samalla ns. arviointimenettelyn käynnistymisen Kainuun sote-kuntayhtymässä. Kainuussakaan lakisääteisiä palveluita ei ole saatu täysin turvattua, eikä taloussuunnitelmakaudella ole päästy talouden tasapainoon.

Sosiaali- ja terveydenhuollon alibudjetointi on perus- ja ihmisoikeuskysymys. Talousarvion avulla toteutetaan kuntalaisten ja asukkaiden oikeuksia. Yksi syy alibudjetoinnin heikolle tuntemukselle voi olla se, että valtuutetut käyttävät kaikkein useimmin taloustiedon lähteenä muita kuin virallisia asiakirjoja (mm. suulliset esitykset, uutiset ja vapaamuotoiset keskustelut). Henkilökohtainen rikosvastuu lisäisi ainakin valtuutettujen tietoisuutta asiasta.

Kainuun hyvinvointialueelle valmistellaan ensimmäistä koko toiminnan kattavaa talousarviota. Myös laki hyvinvointialueesta edellyttää, että talousarvio ja -suunnitelma huomioi vastuut ja velvoitteet. Säädös on jopa kuntalakia tiukempi – hyvinvointialueen taloussuunnitelman on oltava tasapainossa tai ylijäämäinen viimeistään toisen talousarviovuotta seuraavan vuoden päättyessä.

Lainsäätäjän selkeä tahto on, että hyvinvointialue turvaa ja järjestää sille lailla säädetyt tehtävät. Mikäli hyvinvointialue epäonnistuu tässä talouden näkökulmasta, voi valtiovarainministeriö käynnistää arviointimenettelyn. Tällöin arviointiryhmä tekee ehdotuksen toimenpiteistä talouden tervehdyttämiseksi ja palvelujen turvaamisesta. Tämän vuoksi alibudjetoinnin aika on ohi Kainuussa. Tänä syksynä kaikkien kainuulaisten kannattaa osallistua hyvinvointialueen strategian valmisteluun ja kertoa, millä keinoin palvelut turvataan.

Rikosvastuun ja syyllisten etsimiselle on toinenkin vaihtoehto, hyvitys. Voisimme toimia samalla tavalla kuin Kela, joka hyvittää asiakkaalle automaattisesti perustoimeentulotuen viivästymisestä 25–150 euroa. Hoito- tai palvelutakuun ylittymisestä maksettava hyvitys lisäisi samalla kansalaisten luottamusta sote-palvelujärjestelmää kohtaan.

Pienen suuri valinta

(julkaistu Kainuun Sanomissa 11.1.2022)

Tiesitkö, että Kainuussa syntyvällä poikavauvalla on Suomen matalin elinajanodote?

Meidän valintojen ansiosta vauvan ensimmäisen itkun ja henkäyksen tukena meillä on nykyaikainen synnytys- ja teho-osasto, osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta sekä ensiluokkaiset tilat perheille. Juuri tämän vuoksi moni pohjoissuomalainen haluaa synnyttää Kajaanissa, vaikka muita synnytyssairaaloita olisi lähempänä.

Me valitsimme erikoissairaanhoidon uudistamisen 2010-luvulla. Kun valitsemme, että vahvistamme peruspalveluja, siirrämme painopistettä terveyden edistämiseen ja ehkäisevään työhön. Tällä hetkellä kainuulaisten miesten matalaan elinajanodotteeseen vaikuttavat itsemurhat ja epäterveelliset elintavat. Nyt on oikea aika valita parempi tulevaisuus. Esimerkiksi Helsingin kaupunki aikoo toteuttaa terapiatakuun jo vuonna 2022.

Yksi keskeinen keino nopeuttaa hoitoon pääsyä on se, että valitsemme palvelusetelin. Nopean hoitoon pääsyn lisäksi on kehitettävä muita sosiaali- ja mielenterveyspalveluja. Tarvitaan mielenterveyttä edistävää ja ylläpitävää toimintaa. Meillä on oltava aikaa kysyä asiakkaalta ja läheiseltä, mitä sinulle kuuluu.

Mielenterveysoikeuksiin panostaminen on järkevää terveyspolitiikkaa niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmista. Tutkimusten mukaan psykooseja sairastavien tai päihdehäiriön vuoksi sairaalahoitoa saaneiden elinajanodote on jopa 20 vuotta lyhyempi kuin muussa väestössä. Itsemurhaa yrittäneet kärsivät yleensä päihdeongelmista ja mielenterveyden häiriöistä. Panostamalla näihin palveluihin, edistämme tehokkaasti kainuulaisten terveyttä ja hyvinvointia ja kavennamme hyvinvointieroja.

Työikäisiä kainuulaisia on ennätysmäärä ennenaikaisesti eläkkeellä. Me tarvitsemme kaikki keinot työllisyyden lisäämiseksi, hyvinvoinnin parantamiseksi ja laadukkaiden sote-palveluiden turvaamiseksi. Meidän tulee valita haasteita, jotka voitamme yhdessä. Valitaan haasteita, joilla on suuri merkitys koko väestölle. Valitaan parempi mielenterveys, koska se on jokaisen ihmisen hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn perusta.

Emme vielä varmuudella tiedä, millaiseksi rahoitus Kainuun pienellä hyvinvointialueella muodostuu. Tästä huolimatta voimme valita periaatteet, miten resurssit jaetaan ja kohdennetaan. Tehdään suuri strateginen valinta terveyserojen kaventamiseksi. Jokaisen kainuulaisen hyvä terveys on edellytys sille, että ihmiset voivat elää arvostamaansa elämää.

Tehdään valinta, josta jokainen tänään syntyvä pieni vauva voi olla suurena ylpeä.

Ole järkevä ja vaadi mahdotonta sosiaali- ja terveydenhuollossa

(julkaistu Kainuun Sanomissa 18.12.2021)

Olen varma, että isoisäni toivoi parempaa maailmaa lapsilleen. Vaikka isoisäni ei osannut lukea, hän osasi kuvitella enemmän. Uskallatko sinä kuvitella toisin tai vaatia mahdotonta?

Suomessa on vielä vähän luotettavaa näyttöä ehkäisevien toimien vaikuttavuudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ehkä liian vähän, sillä ehkäisevien lisäpalvelujen rahoitukseen ei näytä löytyvän rahoitusta suomalaisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Historia on näyttänyt, että leikkaukset ovat rajuja ja korjausliikkeet varsin hitaita.

Hyvä esimerkki julkisesta palvelusta, joka ajettiin alas 1990-luvun laman jälkeen, on lapsiperheiden kotipalvelu. Huippuvuonna (1990) kainuulaisista lapsiperheistä kodinhoitoapua sai useat perheet (7-23 %) (1). Vuonna 2020 kainuulaisista perheistä 1,6 % sai kotipalvelua muutoin kuin lastensuojelun tukitoimena. (2)

Kun olen keskustellut minua kokeneempien sosiaali- ja terveysjohtajien kanssa, tämän palvelun alasajo nimetään usein suurimmaksi yksittäiseksi laman jälkeiseksi virheeksi. Vaikka kotipalvelua on lakiuudistuksin pyritty Suomessa lisäämään, on määrällisesti tulos vaatimaton. Vuonna 2020 koko maassa vain 2,3 % lapsiperheistä sai kodin ja lastenhoitopalvelua muutoin kuin lastensuojelun tukitoimena. (1) Ikävä kyllä samalla aikavälillä lastensuojelupalveluiden kysyntä on Suomessa ja Kainuussa jatkanut kasvuaan.

Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin jo vuonna 2000, että kodinhoitajien kotikäynnit lapsen ensimmäisen vuoden aikana vähentävät merkittävästi lapsen psyykkisiä häiriötä sekä käytöshäiriöitä nuoruusiässä. (2)

Koska kainuulaiset ovat keskimäärin muita suomalaisia sairaampia, meillä on monia keinoja väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Yksinäisyys, lihavuus ja liikkumattomuus ovat yhteisiä vihollisiamme taistelussa kansanterveyden ja hyvinvoinnin puolesta. Mikäli joudumme Kainuussa ikävien päätösten äärelle niukkuuden vuoksi, pidetään heikommasta huolta ja ajatellaan toisin. Nykyinen maailmamme on valinta. Se on myös menneisyyden valintoja.  Onneksi meillä on vapaus myös valita toisin tulevaisuudessa. Uskalletaan muuttaa Kainuuta yhdessä.

Maksuton perusterveydenhuolto – kuulostaako mahdottomalta? Ei pitäisi, sillä asiakasmaksuista luopumalla tuetaan pienituloisimpien taloudellista selviytymistä. Eniten julkisia terveyspalveluita tarvitsevat ja käyttävät kaikkein pienituloisimmat väestöryhmät. Maksuton perusterveydenhuolto ei ole utopiaa, sillä esimerkiksi Helsingissä lääkärillä käynti terveyskeskuksessa on ollut maksutonta vuodesta 2013 alkaen. Olisiko meidänkin aika korjata tämä epäkohta?

  1. THL (2021). SOTKAnet. Kodinhoitoapua vuoden aikana saaneita lapsiperheitä, % lapsiperheistä sekä perheitä kodin- ja lastenhoitopalveluissa, % lapsiperheistä, kunnan kustantamat palvelut. https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=s_Yqs7YsBwA=&region=C3bVtzb0jq_Kr7S0NrKwNioEAA==&year=sy5zsi7T0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.0-SNAPSHOT&buildTimestamp=202109301228
  2. Aronen, E.T. & Arajärvi, T. (2000). Effects of early intervention on psychiatric symptoms of young adults in low-risk and high-risk families. American Journal of Orthopsychiatry, 2000:70.

Kainuun hyvinvointialue tulee – oletko valmis?

(julkaistu Kainuun Sanomissa 16.10.2021)

Minulla oli kunnia olla haastateltavana Kainuun hyvinvointialueen väliaikaiseksi valmistelujohtajaksi. Kyseessä oleva tehtävä on erityisen haastava. Aikaa on vähän, tehtävää on paljon ja epäonnistumisille ei ole tilaa. Käynnissä on niin alueellisesti kuin kansallisesti erittäin merkittävä uudistus. Yksittäistä virkavaalia tärkeämpää on kuitenkin vaihtaa näkökulma menneestä tulevaisuuteen. Kainuun lähtötilanne uudistukselle 2020-luvun alussa on hyvin haasteellinen, kenties koko maan vaikeimpia.

Väestörakenne, työllisyys ja julkinen talous muodostavat Suomessa kolmiyhteyden, joka asettaa reunaehdot sosiaali- ja terveyspolitiikalle. On hyvä huomata, että kyseessä on enemmän mitoitus- kuin periaatekysymys – alueellisesti emme voi ylläpitää nykyistä palvelujärjestelmää väestön vähentyessä. Hyvinvointialueiden sääntely ja erityisesti valtion talousohjaus kannustaa tulevia hyvinvointialueita toimimaan tehokkaasti ja vaikuttavasti. Uudistukseen on sisään rakennettu myös halu kasvattaa sote-järjestäjien eli hyvinvointialueiden kokoa ja vähentää niiden lukumäärää.

Uudistuminen tapahtuu usein vasta pakon edessä ja kriisien kautta. Hyvinvointivaltion uudistaminen on lähivuosina ja vuosikymmeninä yhä enemmän voimavarojen uudelleen kohdentamista ja jakamista.  Tunnistammeko yhteisen tilannekuvan – olemmeko samassa veneessä Kainuussa? Kainuun väestön sairastavuus, matala työllisyysaste, sosiaali- ja terveydenhuollon korkeat kustannukset sekä ikääntyvä väestö muodostavat itseään ruokkivan kielteisen kehityksen.

Tulevaisuudessa tarvitsemme yhä enemmän rakkautta ja luottamusta toisiimme. Olennaista on keskittyä suuriin linjoihin ja hyödyntää olemassa olevaa osaamista. Muutos on mahdollisuus ja kasvun asenne auttaa haasteissa. Samalla yhteistyö korostuu: Me kainuulaiset voitamme tai häviämme yhdessä. Emme tarvitse sankareita, tarvitsemme toisemme.

Hyvinvointialueen tulevaisuuden kannalta yksi ratkaiseva tekijä on tulevat aluevaalit. Nyt jos koskaan kannattaa äänestää vaaleissa. Näin varmistamme Kainuun menestymisen ja uudistumisen tulevaisuudessa.

Mistä rohkeutta sijoittaa lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin uudistuvissa palvelurakenteissa?

Hoito- ja palvelutakuun lainsäädäntöuudistukset sekä lastensuojelulainsäädännön uudistukset ovat viime vuosina voimakkaasti kasvattaneet korjaavien palveluiden kysyntää Kainuussa sekä sosiaalihuollon (erityisesti lastensuojelun sijaishuolto) että terveydenhuollon laitospalveluissa (lasten ja nuorten psykiatriat).

Tulevassa sote- ja maakuntauudistuksessa pyritään pitkällä aikavälillä hillitsemään kustannusten kasvua. Vain sairauksien ja pahoinvoinnin syihin vaikuttamalla voidaan pyrkiä kohti tehokkaampaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Resurssien mitoittaminen vain raskaaseen, korjaavaan työhön ja sen priorisointi ennaltaehkäisyn edelle voi johtaa noidankehään ja edelleen kustannusten kasvamiseen.

Valtion ja kuntien resurssien niukentuessa korostuu vaatimus palveluiden priorisoinnista ja kustannussäästöistä, mikä edellyttää kunnissa sosiaali- ja terveystaloustieteellistä osaamista. Viime vuosien lainsäädäntöuudistuksissa on korostunut voimakkaasti hoito- ja palvelutakuun polkuriippuvuus[i], jota on edelleen korostanut valvonnan suuntaaminen määräaikoihin sekä tietynlaisen takuuajatuksen laajeneminen uusille alueille (mm. nuorisotakuu, opiskeluhuolto).

Väestön hyvinvoinnin kannalta olennaista on huomioida se, että suurin osa hyvinvoinnista tuotetaan muiden kuin sosiaalipoliittisten mekanismien välityksellä työ-, rahoitus- ja asumismarkkinoilla.[ii] Tällöin johtamisen ja palveluiden järjestämisen näkökulma ei voi olla pelkästään tehokkuuden ja kustannusvaikuttavuuden hakeminen sosiaali- ja terveyspalveluista. Huomiota on kiinnitettävä samanaikaisesti väestön pahoinvoinnin taustalla oleviin syihin sekä yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja kehityssuuntiin. Kainuun alueella tehdyn selvityksen mukaan viime vuosina joka neljäs lastensuojeluilmoitus liittyi lapsen tai vanhempien päihteiden käyttöön. Samaan aikaan kansallisesti alkoholilain muutoksilla saatavuutta kuitenkin lisättiin.

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän perusrakenne on ollut koota kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelut (pl. varhaiskasvatus ja päivähoito) yhden johdon alle vuodesta 2005 alkaen. Tämä perusrakenne osaltaan voi vähentää osaoptimointia, integroida sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa sekä mahdollistaa resurssien ja työnjaon uudelleen kohdentamisen. Yhteensovittava johtaminen mahdollistaa painopisteen siirtämisen korjaavasta ehkäisevään ja samalla tuen suuntaamisen lasten, nuorten ja lapsiperheiden arki- ja oppimisympäristöihin. Alueen keskeiset lasten ja nuorten lakisääteiset suunnitelmat on keskeisiltä osin sovitettu ajallisesti ja tavoitteellisesti yhteen maakunnan alueella.

Lasten ja perheiden hyvinvointia on vahvistettu Kainuussa erityisesti lapsiperheiden kotipalvelua ja perhetyötä vahvistamalla, millä osaltaan on onnistuttu vähentämään lastensuojelupalveluiden kysyntää. Samalla palveluja on koottu perheasemille ja -keskuksiin, joka mahdollistaa paremmin saumattoman palvelukokonaisuuden ja palveluiden oikea-aikaisuuden. Samalla on mahdollistunut yhteistoiminta järjestöjen kanssa sekä kuntalaisten itseavun ja vertaistoiminnan mahdollistaminen. Olennaista johtamisen näkökulmasta on ollut myös pullonkaulojen, ongelmakohtien ja väestön hyvinvointiin liittyvien tekijöiden näkyväksi tekeminen.

Kinkkisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Edelleen on esimerkiksi luomatta paikallinen rahoitusmekanismi, joka mahdollistaisi resurssien siirtämisen palvelurakenteen uudistuessa. Paikallisen kuntatalouden näkökulmasta säästöt ovat olleet tietyllä tapaa nollasummapeliä. Tietynlaista rohkeutta Kainuussa on ollut resurssien suuntaaminen kohdennettuun tukeen ja universaaleihin lakisääteisiin palveluihin. Tämän on osin saattanut mahdollistaa päätöksenteon siirtyminen kuntayhtymään.[iii]


[i] käsitteestä ks. Mattila, Yrjö (2011) Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? Tutkimus Suomen terveydenhuollon suuntaviivoista. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 116. Helsinki: Kela.

[ii] ks. Saari, Juho & Taipale, Sakari (2013) Sosiaalipolitiikka ja hyvinvointivaltio. Teoksessa Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu, 28–36.

[iii] ks. Krohn, Minerva & Wilskman, Kaarina (2012) Kuntapolitiikkaan vaikuttaminen. Teoksessa Sakari Hänninen & Maijaliisa Junnila (toim.) Vaikuttavatko politiikkatoimet? Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 40–48.

Onko meillä malttia sijoittaa lasten hyvinvointiin?

(Julkaistu Kainuun Sanomissa 7.10.2013)

Lasten ja nuorten psyykkisestä pahoinvoinnista ja sairastamisesta kunnalle aiheutuvien kustannusten kokonaisuutta nimitetään toisinaan häiriöpalvelumenoiksi (termi on professori Matti Rimpelän.) Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä näitä kustannuksia voidaan tarkastella esimerkiksi perhepalvelujen tulosalueen näkökulmasta.  

Kustannuksiin ei sisälly lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin edistäviä ja ehkäiseviä palveluja, vaan tarkastelussa on ennen kaikkea niin sanottujen korjaavien palvelujen kustannuskehitys. Häiriöpalvelumenot liittyvät erikoistuneisiin ja ongelmasuuntautuneisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka ovat lähtökohtaisesti jo kalleimpia palvelumuotoja, kun niitä verrataan lapsiperheiden palveluiden kokonaisuuteen kuntien kaikista palveluissa.  

Kainuussa häiriöpalvelumenot kasvoivat peräti 60 prosenttia seitsemässä vuodessa 2005–2012 välillä: kasvu on ollut yhteensä 11,4 miljoonaa euroa. Vuositasolla kustannusten kasvu on keskimäärin ollut noin 1,6 miljoonaa euroa ja liki 15 prosenttia. Kasvusta suurin osa selittyy puhtaasti lastensuojelun kustannusten kasvulla, joka on Suomessa ollut erittäin rajua viime vuosina. Kainuun kehitys on kuitenkin ollut koko maata huolestuttavampaa.  

”Häiriöpalvelumenojen” kehitys Kainuussa vuosina 2005-2012 (1000 e)

Suurin osa Kainuun häiriöpalvelumenojen kustannuskasvusta selittyy yksinkertaisesti sijaishuollon kustannusten kehityksellä. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten hoitopäivät ovat kasvaneet noin 40 000 hoitopäivästä 63 000 hoitopäivään, eli noin 60 prosenttia. Erityisesti lastensuojelulaitosten hoitopäivät ovat yleistyneet. Valtakunnallisesti on arvioitu, että lapsen sijoittaminen vuodeksi laitoshoitoon maksaa keskimäärin noin 90 000 euroa vuodessa.  

Koko maahan verrattuna Kainuussa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuus kasvanut samalla aikavälillä merkittävästi. Vuonna 2005 Kainuun 0–20-vuotiaista oli 0,8 prosenttia sijoitettuna kodin ulkopuolelle (koko maassa 1,1 %). Vuoden 2011 tietojen mukaan sama osuus oli Kainuussa kasvanut 1,5 prosenttiin ja ohittanut koko maan tilanteen (1,3 %). (THL 2013. SOTKAnet, id. 3563)  

Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden taustalla voidaan tuoreen selvityksen mukaan havaita laajoja yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten lapsiperheiden ja lasten painoarvon vähentyminen yhteiskunnassa sekä lapsiköyhyyden ja eriarvoisuuden kasvaminen. Lapsiperheisiin ja lapsiin kohdistuvia tulonsiirtoja tarkastellaan usein kulutusmenoina, eikä investointeina tulevaisuuteen. Samanaikaisesti perheet ja vanhemmat kohtaavat uudenlaisia haasteita, jotka voivat liittyä niin avioerojen yleistymiseen kuin kasvatusongelmiin. Muuttoliike voi heikentää lapsiperheiden tukiverkkoja ja erilaisten ongelmien on havaittu kasautuvan yhä enemmän yksittäisille perheille ja siirtyvän sukupolvelta toiselle. (ks. Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän loppuraportti 2013, 25–27). Esimerkiksi joka kolmannella kotitaloudella on Kainuussa vaikeuksia kattaa kotitalouden menot käytettävissä olevilla tuloilla (THL 2013. Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus ATH).  

Häiriöpalvelumenojen kasvu ei perustu mihinkään luonnonlakiin. Joissakin Suomen kunnissa kasvua on hillitty ja se on taitettu. Yleisimpänä kehittämisehdotuksena korostetaan edistäviä ja ehkäiseviä palveluja. Kun sosiaali- ja terveydenhuollossa ja laajemmin kuntataloudessa investoidaan sairauksien ja pahoinvoinnin ehkäisyyn, lisää se lyhyellä aikavälillä kustannuksia. Toisaalta vain sairauksien ja pahoinvoinnin syihin vaikuttamalla voidaan pyrkiä kohti tehokkaampaa sosiaalihuoltoa ja terveydenhoitoa. Resurssien mitoittaminen vain korjaavaan työhön ja sen priorisointi ennaltaehkäisyn edelle voi aiheuttaa noidankehän (vrt. Alanen 2008).  

Kun peruspalveluihin ei ole investoitu riittävästi, onkin lastensuojelun paine siirtynyt sijaishuoltoon. Sijaishuollon kustannusten jyrkkä kasvu on osaltaan vienyt yhä suuremman määrän voimavaroista. Tuoreen selvityksen mukaan sijaishuollon kuormitus onkin Suomessa purkautunut paljolti ulkoistettuun sijaishuoltoon, josta yhä suurempi osa on voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa (Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän loppuraportti 2013, 27).  

Kainuun kunnilla sekä sote-kuntayhtymällä on useita erilaisia lakisääteisiä suunnitteluvelvoitteita, jotka yhteen sovittamalla toimintaa voidaan suunnata kohti ongelmia. Tarpeiden mukaisia palveluja, työmuotoja ja erilaisia toimintamalleja kehittämällä lasten ja perheiden hyvinvointia voidaan vahvistaa. Vahvistamalla oikea-aikaista tukea sekä vanhemmuutta, voidaan osaltaan vaikuttaa pitkällä aikavälillä häiriöpalvelumenoihin. Kinkkisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Lastensuojelua voidaan pitää palvelujärjestelmän peilinä, joka voi kertoa erilaisista tarpeista tai puutteista edistävissä ja ehkäisevissä palveluissa tai muualla palvelujärjestelmässä.