Mistä rohkeutta sijoittaa lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointiin uudistuvissa palvelurakenteissa?

Hoito- ja palvelutakuun lainsäädäntöuudistukset sekä lastensuojelulainsäädännön uudistukset ovat viime vuosina voimakkaasti kasvattaneet korjaavien palveluiden kysyntää Kainuussa sekä sosiaalihuollon (erityisesti lastensuojelun sijaishuolto) että terveydenhuollon laitospalveluissa (lasten ja nuorten psykiatriat).

Tulevassa sote- ja maakuntauudistuksessa pyritään pitkällä aikavälillä hillitsemään kustannusten kasvua. Vain sairauksien ja pahoinvoinnin syihin vaikuttamalla voidaan pyrkiä kohti tehokkaampaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Resurssien mitoittaminen vain raskaaseen, korjaavaan työhön ja sen priorisointi ennaltaehkäisyn edelle voi johtaa noidankehään ja edelleen kustannusten kasvamiseen.

Valtion ja kuntien resurssien niukentuessa korostuu vaatimus palveluiden priorisoinnista ja kustannussäästöistä, mikä edellyttää kunnissa sosiaali- ja terveystaloustieteellistä osaamista. Viime vuosien lainsäädäntöuudistuksissa on korostunut voimakkaasti hoito- ja palvelutakuun polkuriippuvuus[i], jota on edelleen korostanut valvonnan suuntaaminen määräaikoihin sekä tietynlaisen takuuajatuksen laajeneminen uusille alueille (mm. nuorisotakuu, opiskeluhuolto).

Väestön hyvinvoinnin kannalta olennaista on huomioida se, että suurin osa hyvinvoinnista tuotetaan muiden kuin sosiaalipoliittisten mekanismien välityksellä työ-, rahoitus- ja asumismarkkinoilla.[ii] Tällöin johtamisen ja palveluiden järjestämisen näkökulma ei voi olla pelkästään tehokkuuden ja kustannusvaikuttavuuden hakeminen sosiaali- ja terveyspalveluista. Huomiota on kiinnitettävä samanaikaisesti väestön pahoinvoinnin taustalla oleviin syihin sekä yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja kehityssuuntiin. Kainuun alueella tehdyn selvityksen mukaan viime vuosina joka neljäs lastensuojeluilmoitus liittyi lapsen tai vanhempien päihteiden käyttöön. Samaan aikaan kansallisesti alkoholilain muutoksilla saatavuutta kuitenkin lisättiin.

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän perusrakenne on ollut koota kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelut (pl. varhaiskasvatus ja päivähoito) yhden johdon alle vuodesta 2005 alkaen. Tämä perusrakenne osaltaan voi vähentää osaoptimointia, integroida sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa sekä mahdollistaa resurssien ja työnjaon uudelleen kohdentamisen. Yhteensovittava johtaminen mahdollistaa painopisteen siirtämisen korjaavasta ehkäisevään ja samalla tuen suuntaamisen lasten, nuorten ja lapsiperheiden arki- ja oppimisympäristöihin. Alueen keskeiset lasten ja nuorten lakisääteiset suunnitelmat on keskeisiltä osin sovitettu ajallisesti ja tavoitteellisesti yhteen maakunnan alueella.

Lasten ja perheiden hyvinvointia on vahvistettu Kainuussa erityisesti lapsiperheiden kotipalvelua ja perhetyötä vahvistamalla, millä osaltaan on onnistuttu vähentämään lastensuojelupalveluiden kysyntää. Samalla palveluja on koottu perheasemille ja -keskuksiin, joka mahdollistaa paremmin saumattoman palvelukokonaisuuden ja palveluiden oikea-aikaisuuden. Samalla on mahdollistunut yhteistoiminta järjestöjen kanssa sekä kuntalaisten itseavun ja vertaistoiminnan mahdollistaminen. Olennaista johtamisen näkökulmasta on ollut myös pullonkaulojen, ongelmakohtien ja väestön hyvinvointiin liittyvien tekijöiden näkyväksi tekeminen.

Kinkkisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Edelleen on esimerkiksi luomatta paikallinen rahoitusmekanismi, joka mahdollistaisi resurssien siirtämisen palvelurakenteen uudistuessa. Paikallisen kuntatalouden näkökulmasta säästöt ovat olleet tietyllä tapaa nollasummapeliä. Tietynlaista rohkeutta Kainuussa on ollut resurssien suuntaaminen kohdennettuun tukeen ja universaaleihin lakisääteisiin palveluihin. Tämän on osin saattanut mahdollistaa päätöksenteon siirtyminen kuntayhtymään.[iii]


[i] käsitteestä ks. Mattila, Yrjö (2011) Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? Tutkimus Suomen terveydenhuollon suuntaviivoista. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 116. Helsinki: Kela.

[ii] ks. Saari, Juho & Taipale, Sakari (2013) Sosiaalipolitiikka ja hyvinvointivaltio. Teoksessa Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu, 28–36.

[iii] ks. Krohn, Minerva & Wilskman, Kaarina (2012) Kuntapolitiikkaan vaikuttaminen. Teoksessa Sakari Hänninen & Maijaliisa Junnila (toim.) Vaikuttavatko politiikkatoimet? Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 40–48.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s