(Julkaistu Kainuun Sanomissa 7.10.2013)

Lasten ja nuorten psyykkisestä pahoinvoinnista ja sairastamisesta kunnalle aiheutuvien kustannusten kokonaisuutta nimitetään toisinaan häiriöpalvelumenoiksi (termi on professori Matti Rimpelän.) Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä näitä kustannuksia voidaan tarkastella esimerkiksi perhepalvelujen tulosalueen näkökulmasta.  

Kustannuksiin ei sisälly lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin edistäviä ja ehkäiseviä palveluja, vaan tarkastelussa on ennen kaikkea niin sanottujen korjaavien palvelujen kustannuskehitys. Häiriöpalvelumenot liittyvät erikoistuneisiin ja ongelmasuuntautuneisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka ovat lähtökohtaisesti jo kalleimpia palvelumuotoja, kun niitä verrataan lapsiperheiden palveluiden kokonaisuuteen kuntien kaikista palveluissa.  

Kainuussa häiriöpalvelumenot kasvoivat peräti 60 prosenttia seitsemässä vuodessa 2005–2012 välillä: kasvu on ollut yhteensä 11,4 miljoonaa euroa. Vuositasolla kustannusten kasvu on keskimäärin ollut noin 1,6 miljoonaa euroa ja liki 15 prosenttia. Kasvusta suurin osa selittyy puhtaasti lastensuojelun kustannusten kasvulla, joka on Suomessa ollut erittäin rajua viime vuosina. Kainuun kehitys on kuitenkin ollut koko maata huolestuttavampaa.  

Suurin osa Kainuun häiriöpalvelumenojen kustannuskasvusta selittyy yksinkertaisesti sijaishuollon kustannusten kehityksellä. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten hoitopäivät ovat kasvaneet noin 40 000 hoitopäivästä 63 000 hoitopäivään, eli noin 60 prosenttia. Erityisesti lastensuojelulaitosten hoitopäivät ovat yleistyneet. Valtakunnallisesti on arvioitu, että lapsen sijoittaminen vuodeksi laitoshoitoon maksaa keskimäärin noin 90 000 euroa vuodessa.  

Koko maahan verrattuna Kainuussa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuus kasvanut samalla aikavälillä merkittävästi. Vuonna 2005 Kainuun 0–20-vuotiaista oli 0,8 prosenttia sijoitettuna kodin ulkopuolelle (koko maassa 1,1 %). Vuoden 2011 tietojen mukaan sama osuus oli Kainuussa kasvanut 1,5 prosenttiin ja ohittanut koko maan tilanteen (1,3 %). (THL 2013. SOTKAnet, id. 3563)  

Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden taustalla voidaan tuoreen selvityksen mukaan havaita laajoja yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten lapsiperheiden ja lasten painoarvon vähentyminen yhteiskunnassa sekä lapsiköyhyyden ja eriarvoisuuden kasvaminen. Lapsiperheisiin ja lapsiin kohdistuvia tulonsiirtoja tarkastellaan usein kulutusmenoina, eikä investointeina tulevaisuuteen. Samanaikaisesti perheet ja vanhemmat kohtaavat uudenlaisia haasteita, jotka voivat liittyä niin avioerojen yleistymiseen kuin kasvatusongelmiin. Muuttoliike voi heikentää lapsiperheiden tukiverkkoja ja erilaisten ongelmien on havaittu kasautuvan yhä enemmän yksittäisille perheille ja siirtyvän sukupolvelta toiselle. (ks. Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän loppuraportti 2013, 25–27). Esimerkiksi joka kolmannella kotitaloudella on Kainuussa vaikeuksia kattaa kotitalouden menot käytettävissä olevilla tuloilla (THL 2013. Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus ATH).  

Häiriöpalvelumenojen kasvu ei perustu mihinkään luonnonlakiin. Joissakin Suomen kunnissa kasvua on hillitty ja se on taitettu. Yleisimpänä kehittämisehdotuksena korostetaan edistäviä ja ehkäiseviä palveluja. Kun sosiaali- ja terveydenhuollossa ja laajemmin kuntataloudessa investoidaan sairauksien ja pahoinvoinnin ehkäisyyn, lisää se lyhyellä aikavälillä kustannuksia. Toisaalta vain sairauksien ja pahoinvoinnin syihin vaikuttamalla voidaan pyrkiä kohti tehokkaampaa sosiaalihuoltoa ja terveydenhoitoa. Resurssien mitoittaminen vain korjaavaan työhön ja sen priorisointi ennaltaehkäisyn edelle voi aiheuttaa noidankehän (vrt. Alanen 2008).  

Kun peruspalveluihin ei ole investoitu riittävästi, onkin lastensuojelun paine siirtynyt sijaishuoltoon. Sijaishuollon kustannusten jyrkkä kasvu on osaltaan vienyt yhä suuremman määrän voimavaroista. Tuoreen selvityksen mukaan sijaishuollon kuormitus onkin Suomessa purkautunut paljolti ulkoistettuun sijaishuoltoon, josta yhä suurempi osa on voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa (Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän loppuraportti 2013, 27).  

Kainuun kunnilla sekä sote-kuntayhtymällä on useita erilaisia lakisääteisiä suunnitteluvelvoitteita, jotka yhteen sovittamalla toimintaa voidaan suunnata kohti ongelmia. Tarpeiden mukaisia palveluja, työmuotoja ja erilaisia toimintamalleja kehittämällä lasten ja perheiden hyvinvointia voidaan vahvistaa. Vahvistamalla oikea-aikaista tukea sekä vanhemmuutta, voidaan osaltaan vaikuttaa pitkällä aikavälillä häiriöpalvelumenoihin. Kinkkisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Lastensuojelua voidaan pitää palvelujärjestelmän peilinä, joka voi kertoa erilaisista tarpeista tai puutteista edistävissä ja ehkäisevissä palveluissa tai muualla palvelujärjestelmässä.