Avainsana-arkisto: sosiaalihuolto

Kainuulaiset ja asiakkaat ensin!

(Julkaistu Koti-Kajaanissa 17.11.2021)

Jos täydessä lastissa oleva matkustajalaiva uppoaisi keskellä Kainuun merta, pelastettaisiinko naiset ja lapset ensin? Tämä jalo periaate kertoo suoraan siitä, miten hädän hetkellä vähäiset resurssit ja apu tulee suunnata. Naisiin ja lapsiin kohdistetut yhteiskunnalliset toimet ovatkin keskimäärin erittäin viisasta politiikkaa (1).

Johdin lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalveluja Kainuun sotessa vuosina 2012–2021. Vastuulleni kuuluivat lisäksi aikuissosiaalipalvelut ja vammaispalvelut. Sain olla mukana kehittämässä Kainuun alueen synnytystoimintaa, erikoissairaanhoitoa sekä monia muita sosiaalipalveluja. Nämä palvelut tekevät Kainuusta meille kaikille asumisen arvoisen paikan, auttavat hädän ja inhimillisen tuskan keskellä.

Kainuun laaja alue tuli tutuksi, kun alueen kuntien kanssa käytiin neuvotteluja strategiasta, rahoituksesta ja asukkaiden palveluista. Koko Kainuun näkökulma oli minulle aina itsestään selvä. Palvelut, resurssit ja toiminta tuli nähdä koko maakunnan näkökulmasta. Neuvotteluissa näkökulma usein oli kapea. Usein kysyttiin kuinka monta työntekijää tai huostaanotettua lasta meidän kunnassamme on? Miksi meidän kunnassamme ei ole omaa esihenkilöä tässä työyhteisössä? Miksi kunnan sote-menot vain kasvavat?

Sosiaalihuoltolaki velvoittaa arvioimaan asiakkaan ja lapsen etua. Laki ei velvoita arvioimaan kunnan etua. Liian usein jouduin kuntakierroksilla perustelemaan, miksi jotakin sote-palvelua ei voida kaikissa Kainuun kunnissa tuottaa. Liian usein perustelin, miksi kuntayhtymän talouskehitys ei salli menolisäyksiä. Liian usein sain kuulla, että säästötoimet kannattaa aloittaa naapurikunnasta. Kunnan elinvoimatekijöinä mainittiin milloin terveyskeskuksen vuodeosasto, kehitysvammaisten henkilöiden työtoiminta tai mikä tahansa sosiaali- tai terveyspalvelu, joka kulloinkin oli esillä. Tuntui, että monet päättäjät tarttuivat sote-palveluihin kuin hukkuva.  Liian usein Kainuun soten työntekijät joutuivat kantamaan syyllisyyttä oman työnsä asianmukaisesta hoitamisesta.

Me kainuulaiset voitamme tai häviämme yhdessä. Mikäli näkökulmamme on liian kuntakohtainen, edessämme on varma kuihtumisen ja näivettymisen tie. Liian harvoin uskallamme nostaa esille ikävät tosiasiat. Kainuun väestö harmaantuu ja vähenee. Yhä useampi koti jää tyhjäksi. Tämä kehitys tulee konkreettisella tavalla määrittämään myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkkoa. Kun sote-alan työpaikan henkilöstömitoitus ei täyty eikä ole saatavissa riittävästi ammatillista työvoimaa, tosiasiallisia vaihtoehtoja on vain vähän. Ihmiset muuttavat työn, palveluiden ja perheen perässä suurempiin kasvukeskuksiin ja kaupungistumiskehitys jatkuu.

Mitä vaihtoehtoja meillä on? Voimme panostaa moniin eri asioihin. Digitalisaatio ja teknologian kehitys tarjoaa uusia, erilaisia ja vaikuttavia keinoja väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Suomalainen sosiaalipoliitikko Pekka Kuusi (2) kirjoitti 60-luvun sosiaalipolitiikka kirjassaan: kansanterveys ei ratkaisevasti kohene sillä, että hyvät lääkärit hoitavat huonoja potilaita nykyaikaisissa sairaaloissa. Tämä pätee tänäänkin: kainuulaisten terveys ei merkittävästi kohene sillä, että meillä on nykyaikainen sairaala Kajaanissa. On vaikutettava väestön terveyteen ja hyvinvointiin ennaltaehkäisevästi, puututtava ylisukupolvisten ongelmien jatkumiseen ja rakennettava merkityksellinen tulevaisuus. Olemme samassa veneessä, yhdessä.

  1. Sääksvuori, L. (2017). Lapset ensin. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017102550288
  2. Kuusi, P. (1968). 60-luvun sosiaalipolitiikka. Porvoo: WSOY.

Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria ja sotesoppa

Pohdin miten John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa voisi soveltaa ns. sotesoppaan. Tulevat hyvinvointialueet tarvitsevat uusia avauksia omistajaohjaukseen.

”Rawlsin idean toteuttaminen käytännössä ja elävässä elämässä on haasteellista. Kunnallisessa päätöksenteossa esille tulevat mm. odotukset omia äänestäjiä kohtaan, puolueiden erilaiset painotukset sekä kunnan edun ajaminen. Toisaalta Rawlsin periaatteita olisi mahdollista myös yrittää sisällyttää palvelujärjestelmän ja palveluverkon suunnitteluun.”

”On syytä pohtia, olisiko paikallinen ja alueellinen palvelujärjestelmä merkittävästi erilainen, mikäli se olisi suunniteltu sellaisen pöydän äärellä tai sellaisia suunnittelumekanismeja hyödyntäen, missä osallistujat eivät tiedä paikkaansa yhteiskunnassa. Myös palvelujärjestelmän priorisointia olisi mahdollista tehdä vastaavalla tavalla: esimerkiksi sosiaalihuollon määrärahasidonnaiset palvelut olisi mahdollista asettaa etusijajärjestykseen. Tällä hetkellä tähän ei ole kuitenkaan ole ollut halukkuutta eikä kyvykkyyttä – juustohöylä on käytännöllisenä suunnittelutyökaluna ja ratkaisuna ollut yksinkertaisempi.”

Lue koko teksti kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisusta: https://kaks.fi/julkaisut/sote-sopan-keittokirja-sote-uudistuksen-taustatekijat-ja-kaannekohdat/

Millainen organisoitumismalli sote-organisaatioon?

Organisaatio- tai hallintomalli ei ole itseisarvo, vaan se kuvaa ainoastaan organisaation sisäistä työnjakoa ja johtamista. Välinearvon näkökulmasta pohtimisen arvoista on, missä määrin valittu organisointimalli edistää sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna on huomionarvoista, että Kainuun sotessa järjestämistä ja tuottamista ei ole erotettu toisistaan ja käytössä ei ole niin sanottua tilaaja-tuottaja -mallia. Toisaalta organisaatiokaaviosta ei käy ilmi palveluiden moninainen tuottamis- ja järjestämistapa.

Asiakkaan ja palveluiden käyttäjän näkökulmasta voidaan pohtia sitä, missä määrin valittu organisointimalli on asiakaslähtöistä tai asiakasta osallistavaa. Asiakasosallisuus sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristössä määrittyy hyvin erilaiseksi luokittelujen ja termien näkökulmista ja sovellettavan lainsäädännön näkökulmista. Osin yhtä aikaa on mahdollista puhua asiakkaas-ta (client, customer), potilaasta (patient), kuluttajasta (consumer), yksilöstä (individual), asianosaisesta, yhteistyötahosta tai sidosryhmään kuuluvasta (stakeholder) sekä kansalaisesta (public, citizen).

Elämänkaareen tai elämänkulkuun perustuvan organisaation etuina voidaan pitää asiakas- tai väestöryhmäkohtaisten palvelukokonaisuuksien toiminnallisia hyötyjä. Hallinnollinen organisointi toiminnallisiin tulos- ja vastuualueisiin on osaltaan voinut helpottaa eri tulosyksikköjä ja toimintoja läpileikkaavien toimintaprosessien (hoito- ja palveluketjut) kehittämistä. Asiakkaalle tämän pitäisi näkyä sujuvina, mutkattomina ja asiakaslähtöisinä prosesseina ja hyvänä palvelukokemuksena.

Katso koko teksti julkaisussa Ahonen ym. (2017): Näin tehdään saumaton sote – Kainuun hiljainen tieto 2003-2017. Kunnallisalan kehittämissäätiö.