Kainuulaiset ja asiakkaat ensin!

(Julkaistu Koti-Kajaanissa 17.11.2021)

Jos täydessä lastissa oleva matkustajalaiva uppoaisi keskellä Kainuun merta, pelastettaisiinko naiset ja lapset ensin? Tämä jalo periaate kertoo suoraan siitä, miten hädän hetkellä vähäiset resurssit ja apu tulee suunnata. Naisiin ja lapsiin kohdistetut yhteiskunnalliset toimet ovatkin keskimäärin erittäin viisasta politiikkaa (1).

Johdin lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalveluja Kainuun sotessa vuosina 2012–2021. Vastuulleni kuuluivat lisäksi aikuissosiaalipalvelut ja vammaispalvelut. Sain olla mukana kehittämässä Kainuun alueen synnytystoimintaa, erikoissairaanhoitoa sekä monia muita sosiaalipalveluja. Nämä palvelut tekevät Kainuusta meille kaikille asumisen arvoisen paikan, auttavat hädän ja inhimillisen tuskan keskellä.

Kainuun laaja alue tuli tutuksi, kun alueen kuntien kanssa käytiin neuvotteluja strategiasta, rahoituksesta ja asukkaiden palveluista. Koko Kainuun näkökulma oli minulle aina itsestään selvä. Palvelut, resurssit ja toiminta tuli nähdä koko maakunnan näkökulmasta. Neuvotteluissa näkökulma usein oli kapea. Usein kysyttiin kuinka monta työntekijää tai huostaanotettua lasta meidän kunnassamme on? Miksi meidän kunnassamme ei ole omaa esihenkilöä tässä työyhteisössä? Miksi kunnan sote-menot vain kasvavat?

Sosiaalihuoltolaki velvoittaa arvioimaan asiakkaan ja lapsen etua. Laki ei velvoita arvioimaan kunnan etua. Liian usein jouduin kuntakierroksilla perustelemaan, miksi jotakin sote-palvelua ei voida kaikissa Kainuun kunnissa tuottaa. Liian usein perustelin, miksi kuntayhtymän talouskehitys ei salli menolisäyksiä. Liian usein sain kuulla, että säästötoimet kannattaa aloittaa naapurikunnasta. Kunnan elinvoimatekijöinä mainittiin milloin terveyskeskuksen vuodeosasto, kehitysvammaisten henkilöiden työtoiminta tai mikä tahansa sosiaali- tai terveyspalvelu, joka kulloinkin oli esillä. Tuntui, että monet päättäjät tarttuivat sote-palveluihin kuin hukkuva.  Liian usein Kainuun soten työntekijät joutuivat kantamaan syyllisyyttä oman työnsä asianmukaisesta hoitamisesta.

Me kainuulaiset voitamme tai häviämme yhdessä. Mikäli näkökulmamme on liian kuntakohtainen, edessämme on varma kuihtumisen ja näivettymisen tie. Liian harvoin uskallamme nostaa esille ikävät tosiasiat. Kainuun väestö harmaantuu ja vähenee. Yhä useampi koti jää tyhjäksi. Tämä kehitys tulee konkreettisella tavalla määrittämään myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkkoa. Kun sote-alan työpaikan henkilöstömitoitus ei täyty eikä ole saatavissa riittävästi ammatillista työvoimaa, tosiasiallisia vaihtoehtoja on vain vähän. Ihmiset muuttavat työn, palveluiden ja perheen perässä suurempiin kasvukeskuksiin ja kaupungistumiskehitys jatkuu.

Mitä vaihtoehtoja meillä on? Voimme panostaa moniin eri asioihin. Digitalisaatio ja teknologian kehitys tarjoaa uusia, erilaisia ja vaikuttavia keinoja väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Suomalainen sosiaalipoliitikko Pekka Kuusi (2) kirjoitti 60-luvun sosiaalipolitiikka kirjassaan: kansanterveys ei ratkaisevasti kohene sillä, että hyvät lääkärit hoitavat huonoja potilaita nykyaikaisissa sairaaloissa. Tämä pätee tänäänkin: kainuulaisten terveys ei merkittävästi kohene sillä, että meillä on nykyaikainen sairaala Kajaanissa. On vaikutettava väestön terveyteen ja hyvinvointiin ennaltaehkäisevästi, puututtava ylisukupolvisten ongelmien jatkumiseen ja rakennettava merkityksellinen tulevaisuus. Olemme samassa veneessä, yhdessä.

  1. Sääksvuori, L. (2017). Lapset ensin. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017102550288
  2. Kuusi, P. (1968). 60-luvun sosiaalipolitiikka. Porvoo: WSOY.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s