(tämä teksti/posteri on laadittu alunperin ammattipedagogisiin opintoihin liittyen v. 2010)

Taustalla oppimisnäkemykset

Oppimista ja opetusta voidaan lähestyä monista eri näkökulmista. Yksi tällainen näkökulma voi olla oppimisen tarkastelu vertauskuvien näkökulmasta.

Kasvatustieteiden ja oppimisen viitekehyksessä vertauskuvina käytetään usein ajatusta koulutusta tehtaana ja koulutusta matkustamisena. Nämä ovatkin erittäin hyvät vertauskuvat, koska ne ovat toisilleen osin vastakkaisia ja niiden taustalla on hyvin erilaiset oppimisnäkemykset. Lisäksi vertauskuvissa sekä opiskelijoilla että opettajilla on hieman erilaiset roolit ja tehtävät.

Pohdi miltä edellä esitetty kuvio näyttäisi, mikäli opetuksessa korostuisi tehdastuotanto. Entäpä jos kysymyksessä olisi matkustaminen? Olisiko opettajan tai oppimisympäristön rooli erilainen?

Behavioristisessa oppimisnäkemyksessä opettajan rooli voi olla ärsykkeiden tuottaja, johon opiskelijat reagoivat. Opiskelijan rooli on tällöin passiivinen.  Kognitiivista oppimisnäkemystä painottavassa opetuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota yksilön oppimiseen ja sitä tukeviin mentaalisiin rakenteisiin. Tällöin yksilön rooli kuviossa korostuu. Konstruktivistisen oppimisnäkemykseen liittyviä teorioita yhdistää käsitys tiedon riippuvuudesta tietäjästä, jolloin tieto on aina yksilön tai laajemmin yhteisön rakentamaa. Tämä korostaa taasen kuviossa olevan yhteisön roolia.

Opetusteoista oppimistekoihin

Opetuksen kehittämisen taustalla oli aikaisemmin usein opettajalähtöisten oppimismenetelmien kehittäminen. Toisaalta arvioinnin näkökulmasta näkökulmana on aikaisemmin painottunut summatiivinen arviointi (behavioristisen oppimisnäkemyksen mukaisesti).

Opetus- ja arviointimenetelmien pohdinnassa olisikin hyvä pohtia ennen kaikkea oppimistekoja. Tästä näkökulmasta on hyvä pohtia käytettyjen opetus- ja arviointimenetelmien soveltuvuutta. Jos opetuksessa korostuu pelkästään opettajalähtöiset opetusmenetelmät (esim. luennointi), ei opetus tue oppimista. Toisaalta jos arvioinnissa keskitytään summatiiviseen arviointiin, voi lopputulos olla samanlainen.

Opetusmenetelmien valinta

Opetusmenetelmien kirjo on valtava^[1] – opetusmenetelmää valittaessa opetustilanteeseen tulisi opettajan pohtia opetuksen tavoitetta, käytettävissä olevia mahdollisuuksia. Taitava opettaja soveltaa ihmisten oppimiseen liittyvää tietoa opetusmenetelmiin ja keinoihin, joilla hän voi edistää opiskelijoita saavuttamaan tavoitteensa. Näin ollen opettaja voi esimerkiksi varioida menetelmiä esimerkiksi opintojakson yksittäisten tuntien opetuksessa.

Opettamista ei enää pidetä pelkkänä tiedon siirtämisenä, vaan ennen kaikkea oppimisen mahdollistamisena. Koulutuksen yleisenä tavoitteena onkin usein taata jokaiselle opiskelijalle riittävä pätevyys ratkaista elämässään vastaan tulevia ongelmia. (Rauste-Von Wright 2003, 13)

Passiivisuudesta aktiivisuuteen

On väitetty, että ns. aktiivisissa luokissa opiskelijat oppivat täydellisimmin ja tehokkaimmin. Tällöin oppimisen tarkoitus ei ole oppia ulkoa materiaalia, vaan tutkia, kyseenalaistaa, selvittää, ymmärtää ja käydä keskustelua kurssin sisällöistä. (Crawford ym. 2005, 11)

Aktiivisen luokan taustalla on selkeä ajatus kannustamisesta kriittiseen ajatteluun. Yhtäältä opettajan tulee siis kannustaa opiskelijoitaan kyseenalaistamaan, pohtimaan asioita eri näkökulmista sekä kritisoimaan kuulemaansa. Toisaalta opettajan tulee kriittisesti suhtautua omaan opetukseensa sekä käyttämiinsä opetusmenetelmiin. Kriittisesti tulisi suhtautua myös opetukselle asetettuihin tavoitteisiin – luovatko ne viime kädessä opiskelijoille valmiuksia uudistumaan ja elinikäiseen oppimiseen.

Lähteet

Crawford, A. ym. 2005. Teaching and Learning Strategies for the Thinking Classroom.
Koppinen ym. 1994. Arviointi oppimisen tukena
Karjalainen 2009. Opetusopas Oulun yliopiston opettajalle.
Rauste-Von Wright ym. 2003. Oppiminen ja koulutus.

---

[1] Hyvä perusteos erilaisiin opetusmenetelmiin on Tuhat tapaa opettaa (Vuorinen 1995).