Kirjoittajan arkistot: Matti Heikkinen

Sosiaalipommi tikittää jo

Sosiaalipummien sijaan on parempi puhua sosiaalipommista. Sosiaalipommi koostuu rakenteellisesta alijäämästä, joka on syntynyt pitkällä ajalla. Matala syntyvyys, väestön ikääntyminen ja kaupungistuminen edellyttävät uusia ratkaisuja. Sote-menot ovat jatkaneet kasvua ja jääneet korkealle tasolle.

Vaikka Suomessa on historiallisen korkea työllisyysaste, tarvitaan merkittäviä uudistuksia. Valtion talouden kantokyky ei ole tasapainossa. Sosiaalimenot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat maailman korkeimpia. Erilaiset rakenneuudistukset ovat toistuvasti siirtyneet, epäonnistuneet tai laimentuneet. Siksi 2020- ja 2030-luvut ovat niukkojen resurssien uudelleen jakamista.

Sosiaalivakuutusta tulee sote-palvelujen lisäksi uudistaa merkittävästi. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston ja tason heikennys ovat vasta alkusoitto julkiseen keskusteluun. Sosiaaliturva kattaa kehdosta hautaan ja kaikenlaiset elämäntilanteet.

Hyvinvointivaltio tulee uudistaa kannustavammaksi. Tarvitsemme kustannustehokkaita ja vaikuttavia palveluja. Peruskysymyksinä meidän on pohdittava yhä uudelleen, minkälaisiin sosiaalisiin, taloudellisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin meillä on varaa.

Sosiaalipommin purkamiseksi tarvitsemme ideologisen vastakkain asettelun välttämistä. Juurisyyt ovat sosiaalisia ongelmia ja kustannuksia ylläpitävissä rakenteissa. Yksittäisten sosiaalipummien sijaan meidän tulee ottaa näkökulmaksi koko väestö ja onnistua hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisessa.

Tarvitaan oikeudenmukaisia ratkaisuja indeksikorotusten tarkistamiseen sosiaaliturvassa. Jossittelun sijaan on uskallettava uudistaa sosiaalivakuutusta ja palvelurakenteita. Sopeuttamistoimet on tehtävä hallitusti, jotta luottamus parempaan huomiseen säilyy.

Eletäänkö vain velaksi?

Viime vuosina suomalaisten maksuhäiriömerkinnät ovat nousseet ennätystasolle. Lähes 400 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä ja ulosotossa on yli 500 000 suomalaista. Nuorten maksuhäiriömerkinnät ovat viime vuosina olleet laskussa ja ikääntyneillä kasvussa. Velkaantumisella on monia kielteisiä seurauksia. Ylivelkaantuminen aiheuttaa lapsille, perheille ja kotitalouksille suurta huolta ja heikentää hyvinvointia. Ylivelkaantuminen vähentää kulutusta, mikä voi lisätä suhdanneherkillä toimialoilla yritysten talousvaikeuksia.

Sanotaan, että velka on veli otettaessa ja velka voi hetkellisesti auttaa. Ylivelkaantuminen on Suomessa sekä kotitalouksien että valtion ongelma. Tämän vuoksi kotitalouksien ylivelkaantumiseen on puututtu monin eri keinoin. Positiivinen luottorekisteri tulee käyttöön vuonna 2024. Pikavippien tarkemmalla sääntelyllä on ehkäisty erityisesti nuorten ylivelkaantumista. Monia velkakierteitä on saatu katkaistua ja jatkossa luottorekisteri ehkäisee uusien velkakierteiden syntymistä.

Sanotaan, että velka on veljen poika maksettaessa. Kotitalouksien ohella on huolehdittava siitä, että Suomen valtio ei velkaannu liikaa. Suomi on velkaantunut ennätyksellisen paljon viime vuosien kriisien aikana. Myös aikaisemmin Suomi on kohdannut niin sanottuja velkaantumisaaltoja, joiden seurauksena valtion taloutta on jouduttu tasapainottamaan.

Suomen on säilytettävä uskottavuutensa rahoitusmarkkinoilla. Sijoittajien ja markkinoiden tulee luottaa, että valtio pystyy maksamaan velkansa takaisin. Velkaantumiseen liittyy aina riskejä ja nämä riskit kasvavat, mikäli valtio velkaantuu hallitsemattomasti. Valtion velan kasvua hillitään parhaiten, kun huolehditaan sekä julkisen talouden vakaudesta että talouskasvun edellytyksistä.

Hillitön velaksi eläminen ei toimi yksilön, perheen tai yhteiskunnan tasolla. Tämän vuoksi Suomen seuraava eduskunta joutuu vaikeiden päätösten eteen. Kipeät päätökset tulevat myös kuntien ja hyvinvointialueiden päätettäväksi. Erinomainen lähtökohta päätöksenteolle on velkaantumiseen liittyvien riskien tunnustaminen ja sitoutuminen kipeisiin päätöksiin.

Tulevien sukupolvien mahdollisuuksia parempaan tulevaisuuteen ei tule pilata. Valtion velkaantumista emme voi lopettaa. Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, onko velkaantuminen hillittyä vai hallitsematonta. Tämän vuoksi jokaisen kannattaa äänestää tulevissa eduskuntavaaleissa.

Varhaiskasvatus – vain parasta lapsillemme

Jokainen lapsi on arvokas ja lapset ovat meidän paras toivo tulevaisuutta varten.

Suomalainen varhaiskasvatus on erittäin korkealaatuista. Varhaiskasvatus on kokonaisuus, jossa pedagogisesti painotetaan kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Samalla varhaiskasvatus luo pohjan lasten laaja-alaiselle osaamiselle ja koko yhteiskunnan paremmalle tulevaisuudelle. Varhaiskasvatus on viime vuosina ollut merkittävien panosten kohde. On vain ajan kysymys, että esiopetus laajenee kaksivuotiseksi.

Vaikka suomalaisten syntyvyys on merkittävästi laskenut, yhä useampi lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen – keskimäärin noin 80 % 1–6-vuotiaista lapsista. Varhaiskasvatus on samalla hyvä esimerkki julkisesta palvelusta, jossa vanhemmat pääsevät valitsemaan. Suomessa on maakuntia, kuten Pohjois-Pohjanmaa, jossa palveluseteliä hyödynsi lähes joka neljäs vanhemmista valitessaan parhaan vaihtoehdon lapselleen.

Huolestuttavana sen sijaan voidaan pitää varhaiskasvatuksen pahenevaa työvoimapulaa ja henkilöstön riittävyyttä. Kuntaliitto on arvioinut, että vuoteen 2030 mennessä kansallisesti tarvitaan yli 18 000 opettajaa ja sosionomia lisää varhaiskasvatukseen, mikäli varhaiskasvatukseen osallistuu yhä useampi lapsi. Alalla työskentelee myös paljon työntekijöitä, joilta puuttuu muodollinen pätevyys työhön. Arvion mukaan lainmukaista henkilöstörakennetta on mahdotonta saavuttaa nykyisillä koulutusrakenteilla.

Lainsäädäntöä on tarvittaessa muutettava ja tarkistettava, jotta korkeakoulutetun henkilöstön suhteellinen osuus säilyy. Ammattiliittojen mielipiteet jakautuvat jyrkästi kahteen leiriin – opettajat kannattavat koulutusmäärien lisäämistä, sosiaalialan ammattilaiset tarkempaa työnjakoa ja lastenhoitajat haluavat lisää lastenhoitajia. Kaikki vaatimukset harvoin toteutuvat yhtä aikaa, kuten työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 2022 nähtiin.

Minun mielestäni maailman parhaan varhaiskasvatuksen kehittämistä on jatkettava määrätietoisesti. Jotta 2030-luvun työvoimapulaan vastataan oikea-aikaisesti, on mahdollisimman pian luotava joustavia koulutuspolkuja opettajan tehtäviin. Siirtymäaikoja on tarvittaessa pidennettävä. Samalla on huolehdittava päiväkodin johtajien riittävyydestä. Ei tule unohtaa työoloja ja palkkausta, sillä vain hyvinvoivat aikuiset luovat parhaat kasvun edellytykset lapsillemme. Laadukas varhaiskasvatus on myös arvovalinta – pidetään yhdessä huolta tulevaisuudesta.

Miten korjataan Suomen kallein sote-järjestelmä?

Kainuussa on tutkitusti Suomen kallein sote-järjestelmä. Tarvevakioidut terveydenhuollon ja vanhustenhuollon menot olivat viimeisimmän tilastotiedon v. 2020 mukaan 18 % koko maan keskiarvoa korkeammat. Sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot olivat maan suurimmat ja jopa 31 % suuremmat kuin koko maassa.

Kainuussa on krooninen pula sosiaali-, terveys- ja pelastusalan ammattilaisista. Työvoimapula heikentää palvelujen toimivuutta ja vaarantaa palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden. Sote-alan veto- ja pitovoima nousee järkevillä keinoilla. Ammattilaisten työnjakoa on kehitettävä ja uramahdollisuuksia lisättävä. Erinomaisen johtamisen lisäksi jokaisen työntekijän tulee saada kehittää ja vaikuttaa omaan työhönsä.

Kainuussa ei ole ollut varaa maksuttomaan perusterveydenhuoltoon eikä riittävästi aikaa ulkomaisten sairaanhoitajien rekrytointiin. Jatkossa palveluihin on entistä vähemmän rahaa. Esimerkiksi kuntien tilakustannukset kohoavat ja kaikkia suunniteltuja investointeja ei ole mahdollista toteuttaa. Työvoiman saatavuus tulee monin tavoin vaikuttamaan palveluihin myös Kainuussa. Henkilöstöpula sulkee jo nyt hoivapaikkoja.

Jonoista on päästävä entistä nopeammin hoitoon. Niukat ja vähäiset resurssit on kohdennettava tulevaisuutta ennakoiden. Nyt jos koskaan meillä Kainuussa tulee olla muutosvalmiutta palveluiden parantamiseen yli poliittisten rajojen.

Kainuussa kustannusten kasvua on hillittävä. Etenkin Kainuussa on työvoimapulan ja kustannusten vuoksi valjastettava kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon voimavarat. Kainuun alueen järjestämissuunnitelman lähtökohtana tulee olla monen eri palveluntuottajan malli. Nykyiset resurssit on mahdollista käyttää paremmin. Läpinäkyvä kustannusten ja laadun vertailu edistää kustannustehokkuutta.

Lakimuutoksilla voidaan monin tavoin varmistaa ja pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut myös Kainuussa.

(julkaistu Kainuun Sanomissa 9.3.2023)

Onko Nato kultakaivos Kainuulle?

Suomen Nato-jäsenyys alkaa olla loppusuoralla. Suomesta tulee Pohjois-Atlantin puolustusliiton itärajan vartija, kun Suomi hyväksytään Naton jäseneksi. Suomen erityistä roolia korostaa tulevina vuosikymmeninä Barentsin alueen ja laajemmin arktisen alueen strateginen merkitys. Arktisen alueen kautta kulkeva merenkulku kasvaa merkittävästi tulevina vuosikymmeninä. Tämän vuoksi myös Suomen merkitys korostuu.

Suomen ja Kainuun tulee olla aktiivinen, jotta puolustusliiton siviili- ja sotilasyksiköitä sijoittuu myös Suomeen. Kainuun alue sopii erinomaisesti maantieteelliseksi sijoituskohteeksi siviili- ja sotilasyksiköille sekä kaikelle muulle yhteistyölle. Kainuun alueella on paljon sotilaallista kyvykkyyttä ja toimijoita, kuten Kainuun prikaati ja Kainuun rajavartiosto. Lisäksi Kainuun alueella olevat ampuma- ja harjoitusalueet (Vuosanka) mahdollistavat monipuolisen sotilasyhteistyön harjoittelun.

Kainuun haastava maastoympäristö ja lumiset talviolosuhteet tarjoavat erinomaisen harjoitteluympäristön kansainvälisille sotilasjoukoille. Myös Kainuun läheisyys Venäjän rajalle on tärkeä tekijä. Tämä mahdollistaa nopean reagoinnin tilanteisiin, jotka liittyvät Venäjän toimintaan Itämeren ja Suomen lähellä.

Mahdollinen sotilas- ja siviiliyhteistyö parantaa myös Kainuun alueen maantieteellistä saavutettavuutta ja voi osaltaan varmistaa lentoliikenteen jatkuvuuden Kainuuseen. Hyvät liikenneyhteydet ja Kainuun parempi saavutettavuus lisäävät elinvoimaa ja alueen yritysten toimintaedellytyksiä.

Olisiko nyt oikea aika päivittää Kainuun maakuntaohjelma ja lisätä asia alueelliseen edunvalvontaan?

(julkaistu Kainuun Sanomissa 25.2.2023)

Kohta leikataan, mutta mistä?

Muistatko vielä, miten rajuja leikkauksia julkisiin menoihin Suomessa tehtiin 1990-luvulla?

Ei ole yhdentekevää, mitä leikataan. Liian rajut tai väärin kohdistuvat leikkaukset heikentävät tulevien sukupolvien mahdollisuuksia menestyä. Suuren laman leikkauspäätökset koskivat tarkoituksella kaikkia. Tutkimusten mukaan laman huonoista päätöksistä kärsivät eniten velalliset ja pitkäaikaistyöttömät.

Suomi on velkaantunut ennätyksellisen paljon viime vuosien aikana. Suomi on Ruotsiin verrattuna kaksi kertaa velkaantuneempi suhteessa bruttokansantuotteeseen. Suomen seuraavan hallituksen on jälleen pakko leikata julkisia menoja. Lisäksi muut talouskriisit ovat yhä mahdollisia.

Todennäköistä on, että seuraavat leikkaukset kohdistuvat samalla tavalla kaikkiin suomalaisiin. Suomalainen sosiaaliturva ja julkinen palvelujärjestelmä on rakennettu niin kattavaksi, että tuskin kukaan välttyy heikennyksiltä tai omavastuun lisääntymiseltä.

Talouspolitiikka on ratkaisevassa asemassa. Epäonnistuessaan se luo suurta tuhoa. Onnistuessaan se lisää talouskasvua ja varmistaa korkean työllisyyden. Kaikki suurimmat puolueet ovat samaa mieltä, että veronkorotusten lisäksi julkisia menoja on leikattava.

Kokoomuksen ratkaisuja ovat indeksijarrut, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottavuuden parantaminen, asumistukien uudistaminen ja työttömyysturvan porrastaminen. Verotuloja lisäisi haitta-, kulutus- ja terveysperusteisten haittaverojen lisäys sekä verotuspohjan laajentaminen. Rakenteelliset uudistukset ja onnistunut talouspolitiikka pienentävät julkisiin menoihin ja muuhun sosiaaliturvaan liittyviä leikkaustarpeita.

Kaikki suomalaiset kannattavat hyvinvointivaltiota ja vihaavat sosiaaliturvan karsimista. Talouskasvua, innovaatioita, yrittäjyyttä ja työllisyyttä on pakko lisätä. Näin hyvinvointivaltio kantaa myös 2030-luvulla. Viimeistään nyt on oikea aika laittaa julkinen talous kuntoon.

Äänestäjän oikeusturvan vuoksi nyt kannattaa kysyä, mistä leikataan.

(julkaistu Kalevassa 13.2.2023)

Palveluseteli psykoterapiaan myös Kainuussa

Mielenterveyden ongelmat ovat hyvin yleisiä. Ne ovat suurin syy sairauspoissaoloille ja ennen aikaiselle eläköitymiselle Suomessa. Mielenterveyshäiriöt aiheuttavat lähes puolet työkyvyttömyyseläkkeistä ja niistä on tullut haaste koko kansanterveydelle. Palvelujen saatavuus on saatava samalle tasolle kuin muissa sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Kainuussa mielenterveysongelmia on paljon. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi Kainuussa 4,3 % sai työkyvyttömyyseläkettä 16–64 vuotiaista, mikä on reilusti enemmän kuin koko maassa vuonna 2021. Samaan aikaan kainuulaiset käyttävät mielenterveysongelmien vuoksi terveyspalveluja koko maata vähemmän. Kainuussa on viime vuosina ollut maan pisimmät odotusajat psykiatrian palveluihin, esimerkiksi nuorisopsykiatrian palveluissa.

Mielenterveysongelmia hoidetaan Suomessa lähinnä lääkkeillä ja psykoterapialla. Vaikka terapiat ovat yleistyneet Suomessa, kaikki halukkaat eivät edelleenkään pääse terapiaan. Psykoterapia on tutkimusten mukaan hyödyllinen ja riittämättömästi käytetty hoito useissa psykiatrisissa sairauksissa.

Useilla hyvinvointialueilla on jo käytössä palveluseteli joko tavalliseen tai lyhytkestoiseen psykoterapiaan. Lyhytpsykoterapia soveltuu hyvin lyhytaikaisiin tai lieviin ongelmiin, joiden taustalla on erilaisia kriisejä, uupumus, ahdistus tai masennus.

Palvelusetelillä edistetään mielenterveyspalveluja tarvitsevien valinnanvapautta ja mahdollisuuksia hankkia tarvitsemaansa apua yksityisiltä palveluntuottajilta. Tämän vuoksi Kainuun hyvinvointialueen tulee ottaa käyttöön palveluseteli psykoterapiaan ja muihin lyhytterapioihin.

Kainuussa on koko maata enemmän ihmisiä ennen aikaisesti eläkkeellä. Työllisyysaste on hyvinvointialueiden matalimpia. Itsemurhiin kuolee koko maata useampi Kainuussa. Herää kysymys, miten meillä on varaa olla ottamatta palveluseteliä käyttöön?

(julkaistu Kainuun Sanomissa 25.1.2023)

Mitä palkkaharmonisoinnin jälkeen?

Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa 1.1.2023. Kun työntekijät siirtyvät useista eri organisaatioista samalle työnantajalle, käynnistyy palkkojen harmonisointi. Kainuussa ja osin muilla alueilla palkkaharmonisointi on ollut käynnissä jo useita vuosia. Todellinen hintalappu kustannusten kasvulle on vielä epäselvää. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantaja (KT) arvioi keväällä 2022, että harmonisointi kasvattaa työvoimakustannuksia kansallisesti noin 5,8 % (680 M€).

Kokonaisarvion tekeminen on mahdotonta, koska harmonisointi vaikuttaa palkkausjärjestelmään monin tavoin ja viiveellä. Ensinnäkin yhtä vaativaa työtä tekeville työntekijöille maksetaan palkkaharmonisoinnin jälkeen ns. kärkipalkan mukaista korvausta. Samalla koko palkkahierarkia muuttuu, mikä voi heijastua muiden työntekijöiden (mm. esihenkilöt) palkkaukseen.

Julkisesta keskustelusta on puuttunut pohdinta palkkaharmonisoinnista seurauksista. Hyvinvointialueiden suurin menoerä on henkilöstökustannukset. Hyvinvointialueen rahoitus perustuu valtion yleiskatteelliseen rahoitukseen ja pieniltä osin asiakasmaksuihin. Yleiskatteellista rahoitusta ei ole korvamerkitty tiettyjen palvelujen järjestämiseen. Valtionrahoitus huomioi vain osin kustannustason nousun (esim. hyvinvointialueiden hintaindeksi).

Muutoksia on nähtävissä sekä palkkausjärjestelmässä että hyvinvointialueilla. Alan työehtosopimuksessa on sovittu, että palkkahinnoitteluliitteet neuvotellaan uusiksi. Lisäksi tulossa on uusi järjestelmä (ns. tasopalkkajärjestelmä), joka korvaa nykyisen tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmän.

Hyvinvointialueet joutuvat jälleen etsimään uusia säästö- tai tehostamiskohteita. Arvioin, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvät ulkoistukset tulevat lisääntymään lähivuosina erityisesti niissä palveluissa, joissa ei käytetä julkista valtaa. Hyvinvointialueet voivat hakea säästöjä joko yhteisyrityksillä tai kilpailuttamalla sote-palveluita. Näiden muutosten taustalla voi olla palkkakustannusten alentaminen palkkarakenteen muutoksella. Samanlaisen muutoksen tekeminen hyvinvointialueena on lähes mahdotonta tai ajallisesti useita vuosikymmeniä kestävä.

Mikäli valtio ei merkittävästi lisää hyvinvointialueiden rahoitusta, palkkaharmonisointi ja nousevat työvoimakustannukset voivat heikentää sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluja. Kainuussa tarkasteltavaksi tulevat palvelutaso ja palveluverkko kokonaisuudessaan.

Poliittisesti vaikeiden leikkauspäätösten vaihtoehto on kansanterveyden merkittävä edistäminen. Jos kaikki suomalaiset olisivat yhtä terveitä kuin korkeimmin koulutettu väestö, valtio säästäisi noin miljardi euroa vuosittain. Samalla terveydenhuollon suorat menot laskisivat jopa 15 %. Tavoite ei ole mahdoton. Monet tärkeimmistä kansanterveysongelmista vähenisivät jopa puoleen nykytasolta, jos Suomi saavuttaa Euroopan kärjessä olevien maiden tason.

Siksi Kainuun hyvinvointialueen strategiassa tulee olla sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen selkeänä ja läpileikkaavana tavoitteena. Tämä strateginen valinta helpottaa hyvinvointialuetta vastaamaan kasvaviin työvoimakustannuksiin.

(julkaistu Kainuun Sanomissa 2.1.2023)

Kohti maailman parasta sotea

Lähes kaikki Suomen hyvinvointialueet ovat aloittamassa ensimmäisen toimintavuotensa alijäämäisinä. Tämän vuoksi monet hyvinvointialueet ovat tehneet avoimia vetoomuksia valtiolle lisärahoituksen saamiseksi. Hyvinvointialueiden rahoitusmallia on moitittu, vaikka rahoituksen määräytymistekijöissä huomioidaan aikaisempaa paremmin alueiden väliset erot asukkaiden palvelutarpeissa ja alueellisten olosuhteiden eroissa. Sote-uudistuksen varaan on laskettu paljon, sillä hyvinvointialueiden kustannukset ovat noin kolmannes valtion budjetista (n. 22,5 mrd. euroa).

Rahoitusmallin keskeinen idea on hillitä hyvinvointialueiden kustannusten kasvua ja osaltaan turvata julkisen talouden kestävyyttä. Säännösten lähtökohtana on turvata niin kansalaisten perusoikeuksien toteutuminen kuin hyvinvointialueen talouden pysyminen tasapainossa. Kustannusten hillintää tarvitaan, sillä väestörakenne, työllisyys ja julkinen talous muodostavat kolmiyhteyden. Tämä asettaa samalla reunaehdot suomalaisen hyvinvointivaltion laajuudelle sekä sosiaali- ja terveyspolitiikalle.

2020-luvulla hyvinvointivaltion uudistaminen on pääosin olemassa olevien voimavarojen kohdentamista uudelleen. Vaikka suomalaisten terveys on parempi kuin koskaan, hyvinvoinnissa on suuria eroja. Lapsiin on tärkeää panostaa jatkossakin, sillä lapsuuden ja nuoruuden olosuhteiden eriarvoisuus näkyy eroina hyvinvoinnissa ja terveydessä aikuisiällä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on vieläkin eroja ylläpitäviä tekijöitä, eikä palvelujen saanti toteudu kaikissa väestöryhmissä parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi suurituloisimmat miehet elävät lähes 13 vuotta kauemmin kuin pienituloiset.

Yksittäisen hyvinvointialueen taloudellisia kannustimia ei tule muuttaa, sillä tällöin koko sote-uudistuksesta tulee kustannuksia lisäävä automaatti. Jos yksittäinen hyvinvointialue voi välttyä poliittisesti ikäviltä päätöksiltä valtion lisärahoituksella, on myös muilla hyvinvointialueilla houkutin turvautua valtion lisätukeen. Tämä nakertaa koko uudistuksen luotettavuutta.

Ikääntymisen lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon kriisiytynyt työvoimapula ja kasvavat henkilöstö- ja palkkakustannukset pakottavat hyvinvointialueet etsimään uusia ratkaisuja. Sote-uudistus mahdollistaa aikaisempaa kunnallista mallia paremmin resurssien kohdentamisen ja yhteistoiminnan hyödyt niin paikallisesti, alueellisesti kuin kansallisesti. Samalla on uudistettava sosiaali- ja terveydenhuolto sekä erityisesti perusterveydenhuolto 2020-luvun tarpeisiin digitaalisuutta hyödyntäen. Kovaäänisin potilas ei aina ole suurimman avun tarpeessa – sama pätee myös sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoihin.

Palvelut järjestyvät myös tulevaisuudessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta tämä edellyttää tietoon, tutkimukseen ja faktoihin perustuvaa päätöksentekoa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuutta voidaan parantaa vähentämällä jonoja ja helpottamalla hoitoon ja palveluihin pääsyä. Tämä edellyttää palvelujärjestelmän pullonkaulojen tunnistamista. Asiakkailla tulee olla nykyistä laajempi oikeus valita palveluntuottaja, olipa se yksityinen yritys, järjestö tai julkinen toimija.

Maailman paras sosiaali- ja terveydenhuolto ei synny itsestään. Parantamalla palveluiden toimivuutta palveluseteleillä, ehkäisemällä ongelmia oikea-aikaisesti ja panostamalla hyvinvointierojen kaventamiseen ollaan oikealla suunnalla.

Koulutuksella hyvinvointia yli sukupolvien

Suomalaisen hyvinvointivaltion yksi keskeinen ratkaisematon ongelma on ylisukupolvinen huono-osaisuus ja syrjäytyminen. Ylisukupolvisuus tarkoittaa sitä, että vanhempien hyvinvoinnin ongelmat siirtyvät tai jatkuvat heidän lapsillaan. Sekä hyvinvointi että pahoinvointi kasautuvat. Erityisesti koulutuksen ja työvoiman ulkopuolelle jääneillä on monenlaisia terveyttä ja hyvinvointia heikentäviä tekijöitä, kuten heikompi terveys, masennusta ja yksinäisyyttä.

Vaikka Suomessa on kenties maailman parhaimmat mahdollisuudet opiskella ja hankkia parempi tulevaisuus itselleen, ei parempi tulevaisuus ole itsestään selvä. Suomessa on asetettu tavoite, että vuoteen 2030 mennessä yli puolella nuorista on korkeakoulututkinto. Maailman osaavin työvoima toimii kansallisena kilpailuetuna ja rakentaa parempaa hyvinvointia koko yhteiskunnalle.

Suomalaisten koulutusjärjestelmää ja korkeakoulujärjestelmää on kehitettävä kokonaisuutena. Vaikka suomalaislapset ovat pärjänneet oppimistulosten kansainvälisissä vertailuissa hyvin, maailman kirkkain kärki on kaukana. Samalla erot lasten oppimisten välillä ovat kasvaneet – heikoimmin kouluissa pärjäävät entistä huonommin. Tämän vuoksi Suomella ei ole enää varaa olla panostamatta koulutukseen.

Tavoite on selkeä: maailman parhaat opettajat, maailman parhaat päiväkodit ja maailman parhaat koulut. Suomalaislapsia syntyy entistä vähemmän ja ikäluokat ovat entistä pienempiä. Meillä ei ole varaa menettää kenenkään osaamista – onpa kyse kasvavasta lapsesta tai työtaakan alla tuskailevasta opettajasta.

Koulutus tuo monenlaista hyvinvointia niin lapsille, perheille kuin koko yhteiskunnalle. Korkealaatuinen tutkimus ja koulutus lisäävät innovaatioita yhteiskunnassa. Muut pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat tehneet Suomea merkittävämpiä panostuksia tutkimus- ja kehitysrahoitukseen erityisesti 2010-luvulla. Samaan aikaan Suomi on jäänyt jälkeen TKI-rahoituksen ohella myös perusopetuksen rahoituksessa.

Lainsäädäntö on keskeinen tekijä yhdenvertaiselle ja korkealaatuiselle koulutukselle. Nykyistä selkeämpi ja sitovampi lainsäädäntö varmistavat laadun koulutusjärjestelmässämme. Panostamalla koulutukseen ja uuden oppimiseen, ehkäisemme samalla ylisukupolvisen huono-osaisuuden jatkumista. Tekemällä oikeita valintoja niukkojen resurssien osalta, varmistamme paremman tulevaisuuden.

(julkaistu Koti-Kajaanissa 14.12.2022)