Matti Heikkinen

Kainuun hyvinvointialue on pirullisen ongelman edessä. Hyvinvointialueen taloussuunnitelman on oltava tasapainossa tai ylijäämäinen kolmen vuoden aikajaksolla. Lisäksi taseeseen aikaisemmin kertynyt alijäämä on katettava. Jos hyvinvointialue epäonnistuu talouden tasapainottamisessa, voi käynnistyä arviointimenettely. Arviointimenettelyssä hyvinvointialue joutuu etsimään talouden tasapainottamiskeinoja yhdessä valtiovallan kanssa.

Vuodelta 2023 hyvinvointialueelle kertyi alijäämää n. 19 miljoonaa euroa. Hyvinvointialue on jälleen saman kysymyksen äärellä: miten palvelut tulisi järjestää ja mitkä palvelut ovat tärkeämpiä kuin toiset?

Hoitoa hinnalla millä hyvänsä

Tutkimustiedon (Saarni & Nyblin 2022) mukaan nykytilanteeseen liittyy monia ongelmia. Nykytulkinta on, että potilaalle tulee tarjota vakavan sairauden hoidossa vaikuttava ja välttämätön hoito riippumatta kustannuksista. Olisi mahdollista, että terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvostolle (Palko) annettaisiin suositusten sijaan toimivalta määrittää, milloin jonkin hoito on kustannusvaikuttavuudeltaan niin heikko, ettei sitä korvata julkisin varoin. Nykytilanne onkin johtanut piilopriorisointiin, eikä julkisen terveydenhuollon voimavarat ole riittävät kansalaisille luvattuihin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Juustohöylä käyttöön

Kun lainsäätäjä ei ole ollut halukas ratkaisemaan priorisointiin liittyviä ongelmia, ongelma on siirtynyt kunnille ja sittemmin hyvinvointialueille. Kunnat ovat menneinä vuosina turvautuneet priorisoinnissa yhtäläiseen supistamispolitiikkaan, joka myös juustohöylänä tunnetaan. Tällöin ei tehdä selkeitä ja valikoivia päätöksiä palveluiden supistamisesta. Tämä on myös helpompi perustella äänestäjille. Kun leikataan kaikista resursseista yhtä aikaa, ei tarvitse puhua palvelujen supistamisista tai lakkauttamisista. Myös Kainuun hyvinvointialueen talousarvio vuodelle 2024 perustuu yhtäläiseen supistamispolitiikkaan kaikissa palveluissa ja kaikilla toimialueilla, kuten talousarviosta käy selkeästi ilmi.

Priorisointiin tulisi aina sisältyä myös nykytilan arvioiminen. Voi olla, että osa palveluista on jo nykytilanteessa resursoitu liian hyvin ja palveluja tuotetaan tehottomasti. Tällöin supistuksia olisi mahdollista tehdä ilman, että asiakkaat tai potilaat huomaavat eroa. Lisäksi nykytilan arviointiin pitäisi sisältyä tärkeysjärjestyksen pohtiminen: mitkä hyvinvointialueen palvelut ovat niin tärkeitä, että niitä pitäisi olla jokaisessa kunnassa?

Miten käy palveluiden?

Yksittäisen potilaan oikeuksien lisäksi tulee ymmärtää kuntalaisten oikeus saada tarvitsemansa sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut. Yhtäläisen supistamispolitiikan lopputulos voi olla myös se, että määrärahasidonnaiset palvelut loppuvat esimerkiksi kesken toimintavuoden. Tällaisia palveluja ovat sosiaalihuollossa esimerkiksi omaishoitoon ja erilaisiin vammaispalveluihin liittyvät palvelut. Näitäkään palveluja ei tietoisesti saa mitoittaa tiedossa olevaa tarvetta vähäisemmiksi.

Olisimmeko riittävän rohkeita avoimeen priorisointikeskusteluun Kainuussa?