Koskemattomat on vuonna 2011 valmistunut palkittu ranskalaiselokuva, joka käsittelee yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita. Huomionarvoista on myös se, että elokuva perustuu tositapahtumiin. Vaikka elokuva valmistui muutama vuosi sitten, on sen sanoma ja keskeiset teemat edelleen erittäin ajankohtainen.

Yhtenä taustalla olevana teemana elokuvassa on työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys.  Vuoden 2013 lopun tilastotiedot kertovat nuorisotyöttömyyden olevan erittäin ajankohtainen ongelma niin Euroopan unionissa kuin Suomessakin. Esimerkiksi alle 25-vuotiaiden työttömyys on kasvanut EU-maissa vuodesta erityisesti vuodesta 2008 alkaen, ollen vuonna 2012 noin 23 %. Kreikassa ja Espanjassa nuorisotyöttömyys kohosi erittäin korkeisiin lukuihin, jopa 55 %. Suomessa nuorisotyöttömyys on ollut noin 19 % (v. 2012).[1] Aihe on erittäin ajankohtainen myös Kainuun osalta, sillä Kainuussa vallitsi vuoden 2013 lopulla koko maan pahin työttömyys ja nuorisotyöttömyys kasvoi jopa 50 % vuoteen 2012 nähden.[2]

Työttömyys on yhteiskunnallisena ilmiönä äärimmäisen mielenkiintoinen ja sitä on tutkittu useista eri näkökulmista. Työttömyyden eri tyyppejä on olemassa useita, kuten ns. luonnollinen työttömyys, kitkatyöttömyys, rakennetyöttömyys, kausityöttömyys, suhdannetyöttömyys sekä piilotyöttömyys. Työmarkkinat vaihtelevat niin kansainvälisesti, kansallisesti kuin paikallisestikin, minkä vuoksi työttömyyden syyt voivat vaihdella hyvin paljon.[3] Talouden heikentyminen heijastuukin nopeimmin juuri heikommassa asemassa työmarkkinoilla oleviin, kuten nuoriin, joilla on vähemmän työkokemusta tai koulutusta.

Suomessakin nuorisotyöttömyyttä on esimerkiksi tutkittu suhteessa suoritettuun koulutukseen: yleisesti voidaan todeta, että matala koulutustaso (esimerkiksi vain peruskoulun suorittaminen) on voimakkaasti yhteydessä sekä työttömyyteen että pitkittyneeseen työttömyyteen. Sukupuolittaisia eroja on siten, että miehillä alhainen koulutustaso on naisia huomakkaasti voimakkaammin yhteydessä työttömyyteen. Tätä on yleistetty esimerkiksi siten, että miehillä pelkän peruskoulun suorittaneiden riski olla työttömänä on yli 6-kertainen, kun sitä verrataan vähintään ylioppilastutkinnon suorittaneisiin. Myös lapsuuden ympäristötekijät vaikuttavat: työttömyyteen voimakkaimmin ovat yhteydessä vanhempien perusasteen koulutus, vanhemman tai molempien vanhempien työttömyys sekä perheen kuuluminen alimpaan tulokvartiiliin.[4] Tämän vuoksi työttömyydestä ja köyhyydestä usein puhutaankin yli-sukupolvittaisena ilmiönä, johon aina vaikuttavat vanhempien tilanne.

Suomessa kärkihankkeena nuorisotyöttömyyden nujertamiseksi on nostettu niin sanottu nuorisotakuu, joka kytkee yhteen eri viranomaistoimijoita kunnan tasolla. On huomionarvoista, että nuorisotakuu ei sinänsä perustu mihinkään uuteen lainsäädäntöön (vrt. hoitotakuu), vaan se on ennen kaikkea enemmän poliittinen tahtotila ja nykyisen hallituksen kärkihanke, jolla pyritään edistämään nuorten asiaa. Tällä hetkellä nuorisotakuun toimivuudesta on kuitenkin varsin vähän luotettavaa tietoa saatavilla, eikä sitä pystytä edes kuntatasolla seuraamaan yksinkertaisesti.

Nuorisotyöttömyyteen ja työttömyyteen usein liittyy se olennainen sekaannus, että yhteiskunnallinen ilmiö selitetään jotenkin yksilön kautta. Samaan aikaan kun yhteiskunnalliset ilmiöt arkipäiväistyvät, ne saattavat saada myös ylikorostuneen yksilön näkökulman. Historiallisesti näkökulmasta onkin huomattava, että esimerkiksi 60-luvun Suomessa perustettiin hätätilahallitus, kun työttömyys kasvoi 60 000 henkilöön. Vertailun vuoksi vuoden 2013 marraskuussa työttömiä oli Suomessa noin 210 000 henkilöä.

Elokuvan toinen päähenkilöistä Driss näyttäytyy elokuvassa työtä vieroksuvana ja sosiaaliturvan elättinä. Nuorisotyöttömyyteen yleensä liitetäänkin suurimpana moraalisena ongelmana juuri työttömien passivoituminen, syrjäytyminen tai sairastuminen. Työttömyyden tutkimuksessa yksi tärkeä tutkimuskysymys onkin liittynyt juuri siihen, miksi jotkut työttömät kykenevät säilyttämään terveytensä ja elämänuskon, kun toiset luisuvat elämänhallinnan osalta ja menettävät esimerkiksi työkykynsä.[5] Tutkimusten mukaan toimintakyvyn ja terveyden menettämiseen vaikutti mielenkiintoisella tavalla kaksi eri ilmiötä: yhtäältä merkittävänä asiana nousi nälkä, joka liittyi äärimmäiseen köyhyyteen. Toinen merkittävä tekijä oli lähes olematon sosiaalinen luottamus: luottamus yhteen kehenkään tai mihinkään, ainakaan minkään tahon hyvyyteen.

Sosiaalinen luottamus (laajemmin sosiaalinen pääoma) ja kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan onkin päivän elokuvan toinen olennainen teema. Sosiaalinen pääoma on yhteiskuntatieteissä yleensä määritelty kahtalaisesti, se on yhtäältä yhteisön sisäistä jäsenten välistä kykyä toimia keskenään ja toisaalta yksittäisen henkilön toimintaa yhteisössä edistäviä sosiaalisia suhteita. Laajemmin voidaan puhua sosiaalisista verkostoista ja niissä syntyvästä luottamuksesta ja vastavuoroisuudesta. Sosiaalinen pääoma on yksi selittävistä tekijöistä, joka liittyy sosioekonomisiin terveyseroihin eli käytännössä siihen, miksi jotkut väestöryhmät voivat paremmin kuin toiset.

Elokuvan toinen päähenkilö Philippe, on hyvä esimerkki hyvinvoinnin ja sosiaalisen pääoman kasautumisesta. Elokuvan useissa eri vaiheissa on hienovaraisesti kuvattu sitä, mitä sosiaalinen ja taloudellinen pääoman kasautuminen voisi käytännössä tarkoittaa. Katsojana voitte pohtia esimerkiksi sitä, milloin viimeksi olette olleet samanlaisilla syntymäpäiväjuhlilla, kun elokuvan päähenkilö Philippe täyttää vuosia.

Työttömyys ja sosiaalinen pääoma liittyvät mielestäni elokuvan tärkeimpään teemaan, joka on ihmisten keskinäinen kunnioitus. Tätä aihetta on lähestynyt erittäin osuvasti yhdysvaltalainen sosiologi Richard Sennett[6]. Hänen peruskysymyksensä kuuluu seuraavasti: miksi yhteiskunnassa vallitsee kunnioitusvaje toisia ihmisiä kohtaan, vaikka kunnioitus ei ole mitenkään katoava luonnonvara. Samalla hän toteaa: ”Vaikka epäkunnioittavuus ei olekaan yhtä väkivaltaista kuin suorat loukkaukset, se voi olla aivan yhtä satuttavaa. Toista kohtaan ei käyttäydytä loukkaavasti, mutta hänelle ei myöskään annetta arvoa. Hän ei tule nähdyksi – kokonaisena ihmisenä, jonka olemassaololla on merkitystä. Kun yhteiskunta kohtelee suurta joukkoa ihmisiä tällä tavoin ja nostaa vain harvat ja valitut huomion kohteeksi, syntyy kunnioitusvaje.”

Elokuvassa tätä kunnioituksen ja keskinäisen arvostuksen suhdetta kuvataan erittäin taidokkaasti ja se on ikään kuin keskeinen jännitteinen elokuvaa ylläpitävä teema, joka elokuvassa yhdistyy myös ystävyyteen. Elokuvassa osin leikitellään luokka-eroilla, mutta toisaalta elokuvassa korostuu hienolla tavalla ihmisten riippuvuus toisistaan. Riippuvaisuus muista ei aina ole negatiivinen asia. Keskinäinen kunnioitus muita ihmisiä kohtaan voi olennaisella tavalla toimia myös välineenä eriarvoisuuden vähentämiseksi. Sennett esittääkin haasteena: meidän tulisi pystyä hyväksymään muissa myös se, mitä emme heissä ymmärrä – tällöin kohtelemme muiden autonomisuutta samanarvoisena kuin omaamme. Koskemattomat elokuvassa tämä toisen hyväksyminen myös silloin kun sitä ei heti ymmärretä, toistuu useaan kertaan.

Laajemmin työttömyys, sosiaalinen pääoma ja kansalaisten keskinäinen kunnioitus kytkeytyvät mielenkiintoisella tavalla toisiinsa. Viime kädessä elokuva teemojen kautta on mahdollista pohtia myös hyvinvointi valtion ongelmia: hyvinvointivaltion perustajat ovat aina ajatelleet niin, että avun tarpeessa olevista huolehtiminen vaatii instituutioita, joka määrittelee sen mitä asiakkaat tarvitsevat.

Tällöin esimerkiksi koditonta teini-ikäistä tai sairasta potilasta saatetaan kohdella ikään kuin hänellä ei olisi mitään asiantuntemusta kodittomuuden tai sairautensa suhteen. Ammattitaitoa kysytäänkin tilanteissa, joissa asiakkaiden käyttäytymistä tulisi kritisoida ilman asiakkaiden loukkaamista.

Vaikka elokuvassa Koskemattomat on tehty tiettyjä ratkaisuja elokuvan perusjännitteiden näkyväksi tekemiseksi, onnistuu se kuvaamaan aihettaan erittäin lämpimän humoristisesti – kukapa meistä kaipaa sääliä. Ehkä se on yksi syy elokuvan suureen menestykseen, ja se onkin yksi suosituimmista ranskalaisista elokuvista.

---

[1] ks. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/employment_unemployment_lfs/data/database

[2] http://www.ely-keskus.fi/documents/10191/236720/Marras+13.pdf/8ea8ab9d-6ae9-4d31-8a61-eb87aeaa589e

[3] ks. Heinonen ym. 2004. Mitä on työvoimapolitiikka?

[4] ks. Sipilä ym. 2011. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100556/sipila.pdf?sequence=1

[5] ks. Lähteenmaa 2010. Nuoret työttömät ja taistelu toimijuudesta. http://www.tem.fi/files/28609/Lahteenmaa.pdf

[6] ks. Sennett. 2004. Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa.