Avainsana-arkisto: digipedagogiikka

Kuusi asiaa, jota olen oppinut digipedagogiikasta

Aloitin opettajana ja projektiasiantuntijana Kajaanin ammattikorkeakoulussa keväällä 2021. Kun aloitin, minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä nykyaikaisesta verkkopedagogiikasta ja suurin osa aiheeseen liittyvistä käsitteistä oli minulle kokonaan vieraita. En ollut esimerkiksi käyttänyt moodlea vuosikausiin.

Suoritin opettajan pedagogisen pätevyyden vuonna 2011 ja muistikuvieni mukaan digipedagogiikasta ei tuolloin puhuttu mitään. Toisaalta aloittaessani opettajana keväällä 2021, korona-aikaa ja etäopetusta oli Suomessakin eletty jo pitkään.

Tätä kirjoittaessani kesäkuussa 2022 minulla on takana noin 10 erilaista opintojaksoa, joita olen päässyt suunnittelemaan, toteuttamaan ja ideoimaan. Osa opintojaksoista on nonstop-kursseja, osa lähi- ja etäopetusta sisältäviä ja osa kokonaan itsenäisesti opiskeltavissa.

1. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Verkko-opintojakson tai -kurssin toteuttamisessa on valtava määrä erilaisia vaihtoehtoja ja yksityiskohtia. Hyvä suunnittelu ja etukäteen tehtävä työ varmistavat hyvän lopputuloksen. Liian monimutkaista ei kannata toteuttaa, vaan pyrkiä sopivan yksinkertaiseen.

Juuri nyt pinnalla opetuksessa tuntuu olevan flipped learning eli käänteinen oppiminen/opetus. Lisäksi massiiviset online-kurssit (MOOC) yleistyvät. Olipa lähtökohta jompi kumpi tai perinteisempi opintojakso, erinomainen opas verkko-opintojakson suunnittelun tueksi on Aalto-yliopiston ja Huhtasen (2019) verkko-oppimisen muotoilukirja.

Ihmiset ovat yleensä ylpeimpiä juuri viime aikaisista saavutuksistaan ja niin minäkin. Eettisyys asiakkaan kohtaamisessa -opintojaksolla tein suuren määrän erilaisia vuorovaikutteisia tehtäviä, panostin palautteeseen ja luotin ennen kaikkea mielenkiintoiseen sisältöön. Opintojakson luennot ovat osin kesken, mutta se ei estä opiskelua. Luennot on minun tarkoitus tehdä loppuun syksyllä tai seuraavana keväänä. Tämä opintojakso on KAMK:n avoimen amk:n tarjonnassa, ks. lisätietoja täällä.

Koska muokkaan opintojakson sisältöä vielä ensimmäisen toteutuksen jälkeen, paras kokonaisuus on useimmiten vielä tulossa. Olen pyrkinyt suunnittelemaan oman opintojaksoni ja digimateriaalit siten, että pystyn tarvittaessa päivittämään ja/tai muokkaamaan niitä helposti.

2. Käytettävyys, käytettävyys ja käytettävyys

Helpoin tapa halvaannuttaa oppiminen on laiminlyödä käytettävyys. Käytettävyydellä tarkoitan tässä opintojakson rakennetta, selkeyttä ja loogisuutta. Käytettävyys liittyy myös yksittäisiin H5P-oppimistehtäviin. Hyvin suunnitellussa opintojaksossa opiskelija ohjataan vaivattomasti oikeaan toimintoon ja kokonaisuus vaikuttaa selkeältä ja helposti hahmoteltavalta.

Hyvin laadittu verkkokurssi ohjaa oppijaa navigoimaan helposti verkkokurssilla eteenpäin. Sama pätee luonnollisesti hyvin laadittuun oppimistehtävään. Kun käytettävyys on kunnossa, kaikki toimii helposti ja ymmärrettävästi. Kognitiviisen psykologian periaatteet kannattaa hyödyntää myös verkko-opetuksessa ja -oppimisessa. Jostakin syystä monessa oppimisympäristössä asetuksia on valtava määrä, aivan kuin tarkoitus olisi mahdollistaa se, että jokainen opettaja voi tehdä mahdollisimman erilaisen opintojakson.

Olen hyödyntänyt käytettävyyden parantamisessa tarkistuslistoja (ks. esim. eAMK-materiaalit). Aiheeseen sopiva klassikkoteos on Don Normanin (2013) kirja The Design of Everyday Things.

3. Palaute on lahja

Tietokoneen antama automaattinen palaute opiskelijalle on yhtä merkityksellistä oppimisen kannalta kuin opettajan antama palaute. Tämä tuntuu epäuskottavalta, mutta aiheesta on olemassa tutkimuksia.

Automaattista palautetta ja kannustusta kannattaa sisällyttää moneen eri vaiheeseen verkkokurssilla. Minun verkkokursseillani kannustavia lauseita ja ajatuksia on siellä täällä, mm. heti alussa ja jokaisen tentin yhteydessä.

Palautetta kannattaa kerätä. Minulla on ollut tapana kerätä palautetta niin yksittäisestä tenttikirjasta kuin koko verkko-opintojaksosta. Peruskysymyksenä käytän NPS-mittaria. Lisäksi kysyn mikä oli parasta ja jäi erityisesti mieleen sekä pettymyksiä.

Monesti opiskelijoiden esittämät kysymykset kertovat puutteellisesta tai epäselvästä ohjeistuksesta. Verkkokurssin ohjeistus on riittävällä tasolla, kun opiskelijat suoriutuvat sen läpi ilman, että heidän tarvitsee kysyä tai tarkistaa jotakin opettajalta. Usein tämä vaatii opintojakson testausta, palautteen keräämistä ja epäselvien asioiden selkeyttämistä.

Palaute on lahja, koska sen avulla pystyn parantamaan omaa opetustani. Moni tehtävä on parantunut, kun opiskelijat ovat kysyneet tarkentavia kysymyksiä tai antaneet palautetta.

4. (Opettajan) Laiskuus on hyve

Nykyaikaiset verkko-oppimisympäristöt mahdollistavat monenlaisia automaatioita. Tentit ja tehtävät voi säätää tarkastamaan itse itsensä. Myös essee-tyyppiset tehtävät voi pisteyttää automaattisesti. Palautteen ja arvioinnin voi automatisoida.

Myös opiskelijoiden osaamista kannattaa hyödyntää. Verkko-oppimisessa on helppoa hyödyntää opiskelijoiden ennakkotietoja esimerkiksi oppimistehtävien tai verkkokeskustelujen aiheissa.

Uusimmissa oppimisympäristöissä on mahdollista myös automatisoida opiskelijoiden aktivointiin liittyviä tehtäviä. Järjestelmän voi säätää tekemään muistutuksia ja herätteitä opiskelijoille. Toisaalta kannattaa muistaa, että turhat herätteet, viestit ja muistutukset häiritsevät tarpeettomasti ja tärkeät viestit saattavat hukkua viestitulvaan.

Automaatiota voi lisätä myös muussa opetustyössä helposti. Sähköisillä ajanvarauskalentereilla ja esimerkiksi Microsoftin Power Automate -työkalulla monen yksinkertaisen tai aikaa vievän työvaiheen voi automatisoida kokonaan.

5. Vuorovaikutus korostuu myös digipedagogiikassa

Opiskelijoilla ja ihmisillä on sisäsyntyinen tarve olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Jostakin syystä monessa oppimisympäristössä perusajatus näyttää olevan se, että opiskelijat tekevät erilaisia suorituksia opettajaa varten. Usein vieläpä niin, että he eivät näe toistensa suorituksia.

Verkkopedagogiikassa vuorovaikutusta kannattaa lisätä kaikissa opetustuokioissa. Vaihtelu virkistää ja pelkkä äänen kuuntelu tietokoneelta tai kännykältä on puuduttavaa.

Opiskelijoiden kanssa kannattaa sopia vuorovaikutuksesta. Videokuvan on hyvä olla auki niin paljon kuin mahdollista, vähintään aina kun joku puhuu etäyhteyksien välityksellä.

Psyykkistä turvallisuutta lisää se, että verkko-opintojaksoilla on selkeät ohjeet verkkovuorovaikutukseen ja -keskusteluun liittyen. Minun opintojaksoilla opiskelu toteutetaan siten, että yksittäiset opiskelijat eivät joudu omalla nimellään esittämään vaikeita tuloksia. Koska suurin osa viestinnästä on kirjallista, muistutan opiskelijoita myös API-periaatteesta (Assume Positive Intent, eli oleta positiivinen aikomus). Oleta siis, että jokaisen viestin kirjoittaja on lähtökohtaisesti myönteisellä tarkoituksella liikkeellä.

6. Laadukasta voi tehdä myös edullisesti

Tänä päivänä Internet on pullollaan erilaisia sovelluksia, joiden avulla omia verkkopedagogiikkaan liittyviä sisältöjä voi helposti parantaa. Hinta ei ole este, sillä lähes kaikki sovellukset ovat maksuttomia.

Huono äänenlaatu on ensimmäinen asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Epäselvä ääniraita tai erilaiset tekniset häiriöt heikentävät helposti opiskelun mielekkyyttä. Tämän ongelman korjaaminen on myös yksinkertaista: hanki parempi mikrofoni. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi Blue Yeti usb-mikrofoni. Minulla on käytössä Zoom H4n-pro digitaalinen tallennin, jonka voi tehdä myös muita äänityksiä helposti ja sen voi kytkeä myös tietokoneeseen.

Myös maksuttomilla videon käsittelyyn tarkoitetuilla ohjelmilla voi helposti kohentaa videon immersiivisyyttä, pituutta, sisältöä tai mielenkiintoa. Videon pituuteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota: 5-20 minuuttia riittää useimpiin asioihin.

Maksuttomalla Audacity -sovelluksella voi saksia ja parantaa äänitiedostojen laatua helposti. Videoiden parantamiseen suosittelen Davinci Resolve -ohjelmaa. Molemmat ovat aluksi sekavan/vaativan näköisiä, mutta verkossa ja YouTubessa on paljon hyviä ohjeita molempien sovellusten peruskäyttöön liittyen.

Verkko-opetusmateriaaleja voi valmistaa helposti maksuttomilla sovelluksilla ja työkaluilla. Vuorovaikutteisia tehtäviä on helppo tehdä H5P-työkaluilla (ks. myös Lumi-sovellus).