Maksuton perusterveydenhuolto

Olen tehnyt aloitteen, että Kainuun hyvinvointialueella perusterveydenhuolto on maksutonta 1.1.2023 alkaen. Minusta perusterveydenhuollon tulisi olla maksutonta Kainuussa ja koko maassa.

Maksut aiheuttavat eriarvoisuutta. Esimerkiksi kainuulaiset kokivat yleisimmin Suomessa, että asiakasmaksut haittasivat terveyspalveluiden käyttöä.[1] Maksuja on paljon myös ulosotossa[2].

Maksut vähentävät eniten palveluja tarvitsevien asiakasryhmien tarpeenmukaista palveluiden käyttöä. Osa ihmisistä jättää terveyspalveluita käyttämättä kustannusten takia. Maksuihin liittyy myös turhaa byrokratiaa ja tehottomuutta: laskutus, hallinto ja perintä voivat viedä jopa kolmanneksen maksukertymästä.[3]

Kainuun hyvinvointialueella on oikeus periä maksuja, mutta velvollisuutta tähän ei ole.[4] Suomessa on jo hyvinvointialueita (mm. Helsinki), joissa perusterveydenhuolto on maksuton. Useissa EU:n maissa (mm. Tanska) perusterveydenhuollon palvelut ovat maksuttomia.

Asiakasmaksujen osuus ei suoraan vaikuta Kainuun saamaan valtion rahoitukseen, mutta osuus huomioidaan tarkasteltaessa valtakunnallisia käyttökustannuksia.[5] Kun Kainuu ja muut hyvinvointialueet muuttavat perusterveydenhuollon maksuttomaksi, kannustaa se eduskuntaa korjaamaan lainsäädäntöä.

Maksuttomuudella terveydenhuollon painopistettä voidaan siirtää perusterveydenhuoltoon. Muutos edistää väestön hyvinvointia, sillä hoitamattomuus tulee kalliiksi koko yhteiskunnalle.

Jokainen aloitteeseen ja aiheeseen perehtyvä ymmärtää, että meillä suomalaisilla ei ole varaa olla muuttamatta perusterveydenhuoltoa maksuttomaksi.


[1] ks. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2021). FinSote tulosraportti 2020.

[2] ks. Yle uutisoi 5.2.2022: vuonna 2021 arviolta 560 000 asiakasmaksua päätyi ulosottoon Suomessa.

[3] ks. Vaalavuo, M. (toim.). (2018). Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohdentuminen, vaikutukset ja oikeudenmukaisuus. Valtioneuvoston kanslia.

[4] ks. laki hyvinvointialueiden rahoituksesta (617/2021, 4 §)

[5] ks. hallituksen esitys 241/2020, s. 205


Aiheeseen liittyviä tutkimuksia, julkaisuja ja raportteja:

Muuri, A., Manderbacka, K., Vuorenkoski, L. & Keskimäki, I. (2008). Yhdeksän teesiä sosiaali- ja terveyspalveluiden oikeudenmukaisuudesta. Yhteiskuntapolitiikka-YP 73 (2008) : 4, s. 446-451. Saatavilla Internetissä, ks. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117507

Vaalavuo, M. (toim.). (2018). Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohdentuminen, vaikutukset ja oikeudenmukaisuus. Valtioneuvoston kanslia. Saatavilla Internetissä, ks. http://www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-534-1.

Teperi, J., Vuorenkoski, L., Manderbacka K., Ollila, E. & Keskimäki, Ilmo
(toim.). (2006). Riittävät palvelut jokaiselle. Näkökulmia
yhdenvertaisuuteen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hyvinvointivaltion rajat -hanke. Helsinki: Stakes. Saatavilla Internetissä, ks. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201204194035